Suoraan sieltä
Heinz Guderian, Sotilaan muistelmia. Suomentanut Wolf H. Halsti, Otava 1956, 439 s.; Yrjö Grönhagen, Himmlerin salaseura, Kansankirja 1948, 194 s.
Natsi-Saksasta on kirjoitettu valtava määrä kirjoja. Vuodesta toiseen on kaikkien läntisen maailman ja Venäjän suurten kirjakauppojen hyllyillä kokonainen suuri osasto tälle tavaralle.
Mukaan mahtuu kaikenlaista, kriittisistä tutkimuksista fantasiaan. Paras tieto luonnollisesti löytyy asiansa osaavien tutkijoiden kirjoista, mutta silminnäkijöiden ja asianosaisten muistelmilla on aina oma viehätyksensä.
Yrjö von Grönhagenin tarina on huikea. Pariisissa maalaustaiteen parissa askaroiva suomalainen ylioppilaspoika sai päähänsä lähteä Aasiaan tutustumaan salaperäisten kansojen kulttuureihin.
Sitä varten hän hankki asianmukaisen siirtomaa-asun eli khakipuvun ja hellekypärän. Erinäisistä syistä Aasia vaihtui Euroopaksi ja sinnepä sankari sitten tallusteli jalan, tutkimusmatkailijan asussaan. Tie vei Ranskasta Belgian kautta Saksaan.
Sattumalta hän joutui Heinrich Himmlerin piiriin ja peräti tuttavaksi. Itse asiassa hän, ilman mitään tieteellistä koulutusta tai edes pohajtietoja pääsi jopa tutkijaksi Ahnenerbe-instituuttiin, jossa mielenterveydeltään epäilyttävät henkilöt yhdessä enemmän tai vähemmän vakavien tutkijoiden kanssa etsivät arjalaista muinaisuskoa.
Tämä työ poiki Grönhagenille muun muassa matkan Karjalaan, jossa äänitettiin magnetofonilla runonlaulua. Himmler myös tilasi tukun kanteleita, joita arveli muinaisten arjalaisten soittimiksi.
Entä tuo salaseura? Siitä kirjoittaja tiesi vain kuulopuheelta, mutta näyttää uskoneen, että juuri se sai aikaan sodan puhkeamisen. Uskoo, ken nyt ihan ehdottomasti niin haluaa.
Grönhagen, joka kuoli Helsingissä vasta niin myöhään kuin vuonna 2003, kertoo kirjassaan aikansa Euroopasta monia patikkakyydillä kulkevan tutkimusmatkailijan havaintoja, jotka ovat osin kiinnostaviakin. Kansankirja opuksen julkaisijana on hieman yllättävä.
Heinz Guderian puolestaan oli huomattava ammattisotilas, joka kehitti ajatusta panssarijoukoista itsenäisenä aselajina ja myös saavutti niitä johtaessaan suurta menestystä.
Hän johti panssareitaan niin Puolan, Ranskan kuin Venäjänkin sotaretkillä ja siirtyi sittemmin panssarijoukkojen tarkastajaksi ja komentajaksi ja myöhemmin maavoimien esikuntapäälliköksi.
Guderian briljeeraa sillä, että hän aina johti edestä. Hänen johtopanssarinsa eteni kärkijoukossa, joutui usein tulituksen kohteeksi ja jopa suorastaan osallistui taistelutoimiin konekiväärillään. Se muun muassa otti vankeja.
Tyylistään hän sai myös ilmeisen ansaittuja nuhteita. Komentajan henki oli useamman kerran vaarassa ja mikäli johtovaunu miehineen olisi tuhoutunut, olisi vahinko luultavasti ollut melkoinen. Toisaalta miehet olivat innoissaan nähdessään Vikkelä-Heikin jakavan samat vaarat kuin he itsekin.
Kuten tunnettua, Puolan sota pelotti syystäkin ylintä upseeristoa ja sehän se myös laukaisi koko maailmansodan. Sodasta kirjoittaja syyttää puolalaisia.
Venäjän-retki taas kauhistutti Guderiania, joka tiesi, millaisia materiaalimääriä vihollisella oli käytettävissään. Se Hitlerinkin olisi pitänyt tietää, mutta hänhän ei koskaan suostunut uskomaan sellaisia asioita, jotka olivat vastoin hänen päähänpinttymiään.
Yllättävää kyllä, kirjassa ei ole mitään siitä yhteistyöstä, jota Venäjällä tehtiin puna-armeijan ja Reichswehrin välillä. Jostakin syystä suomentaja Halsti on lyhentänyt myös siitä kohtaa… Kirjassa vain mainitaan, että panssariasetta oli Versailles’n rauhan määräysten takia kehitettävä ulkomailla.
Venäläisten ja saksalaisten kohtaamisesta nujerretun Puolan raunioilla on kirjassa sentään yksi kuva.
Mitä Venäjän-sodan luonteeseen tulee, Guderian kertoo, ettei hänen joukoilleen edes jaettu kuuluisaa komissaarikäskyä. Muutenkin hän kuvailee muutamin esimerkein omien joukkojensa säädyllistä käytöstä valloitetussa maassa. Kuuluisa Vernichtungskrieg ei tule hänen kirjassaan mitenkään esiin.
Sen, että väestön mieliala nopeasti kääntyi miehittäjiä vastaan, kirjoittaja lukee natsipuolueen vähäjärkisen politiikan syyksi. Siviiliväestöön kohdistetut julmuudet olivat reaktiota sissisotaan, jonka kävijät olivat kansainvälisten sopimustenkin mukaan lainsuojattomia.
Kirjoittaja muuten väittää, että länsiliittoutuneiden ukaasit sissitoiminnan varalta olivat jopa ankarampia kuin saksalaisten. Toinen juttu on, ettei masennettu Saksan kansa enää pahemmin noussut vastarintaan.
Epäilemättä Guderianilla, kuten jokaisella niin vastuunalaisella paikalla toimineella oli paljonkin syytä selittää mennyttä parhain päin. Joka tapauksessa hän oli niitä, jotka säästyivät syytteiltä liittoutuneiden sodan jälkeen tekemissä puhdistuksissa.
Hitlerin kanssa kenraalilla oli paljon kiivaita yhteenottoja, mutta johtaja määräsi hänet pois virastaan vasta aivan sodan lopulla. Tarinat Hitlerin loputtomista tyhmyyksistä, jotka ajan mittaan vain pahenivat, ovat yleisesti tunnettuja. Harva kuitenkaan aikoinaan uskalsi niistä huomauttaa tai peräti yrittää niitä kumota.
Tässä epäilemättä oli muuan kohtalokas virhe, kuten kirjoittaja toteaakin. Korkeimpien upseerien olisi pitänyt yksissä tuumin esiintyen saada johtaja luopumaan hulluimmista tuumistaan. Sen sijaan he, kaikesta päätellen, keskittyivät enemmin kiipimiseen ja toistensa selän takan juonitteluun.
Entäpä ne juutalaiset? Grönhagen sanoo heistä muutaman lämpimän sanan ja vakuuttaa, ettei hänellä ollut Himmlerin rötöksistä harmainta aavistusta. Guderian puolestaan ei puutu koko teemaan.
Tässä on muuan eroavaisuus, joka vallitsee heti sodan jälkeen julkaistujen ja myöhempien sitä käsittelevien kirjojen välillä. Sellaiset ovat aina kiinnostavia.
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44