Blogi: Timo Vihavainen, to 08.11.2018 22:28

Erikoinen neitsyt

Erikoinen neitsyt

 

Sven Stolpe, Kuningatar Kristiina. Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. WSOY 1967, 266 s.

 

Niin sanotussa Kristiina-kuningattaren raamatussa vuodelta 1642 on kuningattaren kuva nimiösivulla ja teksti: Christina, Jumalan armost Ruodzin, Gothein ja Wendein walittu Drotningi ia perifurstinna, suurfurstinna Suomenmaalla, Hertiginna Wiroin ja Carelein maalla, frokina Ingerin maalla.

Tuo viimeksi mainittu titteli ansaitsee erityistä huomiota, sillä koska hallitsija oli naispuolinen, ei sopinut sanoa hänen olevan Inkerinmaan herra ja koska hän oli naimaton eli neitsyt, ei myöskään sopinut puhua rouvasta, niinpä Kristiina oli Inkerissä neiti eli ryökkinä (frokina) mutta toki jokainen käsitti, että tässä yhteydessä neitikin on herra eli siis vallan omaava monarkki.

Sitähän sankarikuninkaan tytär olikin. Raamatun kuvassa, joka tuskin on pyrkinyt näköisyyteen, hän on kuusitoistavuotias, mutta pitää tottuneesti vasemmassa kädessään valtikkaa. Oikeassa näyttäisi olevan pölyhuisku, mutta uskon tulkitsevani esineen merkityksen väärin.

Kristiinahan tunnetaan ennen muuta siitä, että hän hylkäsi isiensä uskon -vieläpä koko protestanttisen maailman sankarin, Kustaa II Adolfin kunnialla puolustaman luterilaisuuden- ja vaihtoi sen katolisuuteen, joka oli jo toistasataa vuotta edustanut perivihollista

Kristiina tunnetaan myös oppineista ja kulturelleista harrastuksistaan, mikä lienee muuan syy siihen, että meillekin aikoinaan perustettiin sukupuolentutkimukselle omistautunut Kristiina-instituutti. Toki myös Kristiinan sukupuolessa riittää tutkimista ja häntä lähentää Helsingin yliopistoon vielä myös sen perustaminen vuonna 1640, jolloin hallitsija tosin vielä oli alaikäinen, mutta nimellisesti kuningatar.

Stolpe pyrkii asettamaan Kristiina-ilmiön suurempiin yhteyksiinsä. Hän todistelee, ettei kuningatar, joka inhosi luterilaisuutta, ollut myöskään suuri katolisuuden ihailija.

Itse asiassa hän kuului aikansa libertiineihin, vapaa-ajattelijoihin, joita etenkin Pariisissa arvioitiin tuolloin olevan kymmenin tuhansin.

Kristiina uskoi katolisuuden olevan luterilaisuutta vapaamielisemmän opin, kunnes kokeili sitä käytännössä.

Uskonto oli kuningattarelle sittenkin vain käytännön kysymys, ilman sellaista kun nyt ei tuohon aikaan voinut olla ja luterilaisuudesta häntä vieroitti erityisesti sen synkkä anti-intellektuaalisuus, merkittävää kyllä.

Kirjoittaja toteaa, että uskonpuhdistus Ruotsissa merkitsi sivistystason romahtamista. Ruotsin lukuisat vanhat kirjastot tuhottiin ja kirjojen lehdet käytettiin ruutipanosten annosteluun tai välilatingeiksi. Iloton ja huumorintajuton puhdasoppisuus siirtyikin yllättäen kauas Lutherin edustamasta vapaahenkisyydestä ja alkoi vapaan tutkistelun sijasta tarjoilla valmiiksi märehdittyä totuutta.

30-vuotisen sodan aikainen Ruotsi olikin Euroopan mittakaavassa barbaarinen maa. Sen sotajoukot kuitenkin ryöstelivät mannermaalta muiden aarteiden ohella myös kirjastoja, joista nuori kuningatar suuresti kiinnostui.

Klassisesta sivistyksestä tuli Kristiinan intohimo, mutta hallitsemista hän sen sijaan inhosi. Kruunusta luopumista hän piti välttämättömänä myös siitä syystä, ettei naissukupuoli hänen mielestään soveltunut hallitsemaan. Sekä naisten hyveet että heidän paheensa tekivät heistä huonoja hallitsijoita, päätteli kuningatar ilmeisen hyvästä syystä.

Niinpä sijaishallitsijaksi nimitettiin Kaarle (X) Kustaa, josta tuli Ruotsin hurjimpia soturikuninkaita ja Vaasa-suvun taru loppui siihen, kun Kristiina Uppsalan linnassa seremoniallisesti luovutti vallan symbolit serkulleen.

Kruununperillisen saaminen oli Kristiinalle vastenmielinen ajatus ja ilmeisesti jopa mahdotonta hänen ruumiin rakenteensa vuoksi. Tämä on merkittävä johtopäätös sikäli, ettei hieman epämuodostunut ruumiinrakenne -toinen ruumiin puolisko oli toista pienempi- kuitenkaan estänyt Kristiinaa olemasta hyvä ratsastaja ja metsästäjä.

Miesmäiseksi kuvattu Kristiina ei kuitenkaan ollut enempää selväpiirteinen lesbo kuin heterokaan, kerrotaan. Mutta jätän yksityiskohdat mielelläni queer-tutkijoiden vatvottaviksi.

Selvää on ainakin se, että kuningatar oli sangen itsekeskeinen henkilö, joka näyttää pitäneen oikeutenaan saada hylkäämältään isänmaalta suurta vuotuista elinkorkoa. Itse asiassa hän suunnitteli muutamien Ruotsin sotalaivojen myymistä eläkkeensä pääomaksi.

Suurivaltaisen hallitsijan roolissa omat ja valtakunnan asiat tietenkin pyrkivät menemään sekaisin. Erikoista sentään on, että Kristiina koki yhä olevansa majesteetti vielä vallan luovutettuaan. Siitä kertoo esimerkiksi se, että hän teloitutti erään markiisin pelkästä omasta käskystään ilman mitään tuomiota.

Tämä sitä paitsi tapahtui Ranskan kuninkaan linnassa ja siis ilman minkäänlaista oikeuden päätöstä eikä uhri ollut Kristiinan alamainen, jos nyt sellaisia enää edes olikaan. Toimituksen ajaksi Kristiina siirtyi toiseen huoneeseen, mutta kieltäytyi antamasta armoa, vaikka niin uhri kuin monet muutkin kävivät sitä anomassa.

Kristiinan luonteenpiirteistä asia kertoo jotakin, vaikka jälkipolvet eivät olekaan saaneet selville, mitä markiisin rikokseksi luettu ”petos” oikein tarkoitti.

Kristiina lähetti myös palkkamurhaajan erään toisen vihamiehensä jäljille, mutta tämä(kin) petti hänen luottamuksensa.

Kuten tunnettua, tämä kuningattaremme on haudattu Roomaan, jossa hän kauan piti ylellistä hovia ja loisti teatterielämän ja kalliiden huvitusten keskuksena. Ei hänestä mitään hurskasta pyhimystä tullut.

Hänen palatsinsa muuten sijaitsi lähellä Suomen instituutin nykyisin hallussaan pitämää renessanssihuvila Villa Lantea, Gianicolon kukkulan juurella.

Stolpe ei ole erityisemmin vakuuttunut Kristiinan suurista hengenlahjoista. Myös hänen kirjeenvaihtonsa ajan suurten kuuluisuuksien kanssa on aika tyhjänpäiväistä.

Joka tapauksessa on selvää, että kyseessä oli poikkeusihminen aikansa ympäristössä, erityisesti sikäli kuin kyse on Ruotsista, jota Alppien eteläpuolella pidettiin syystäkin barbaarisena.

Sen sijaan Ruotsin kansaa pidettiin syystäkin maailman ehkä urhoollisimpana sotilasaineksena. Kustaa II Adolfin jälkeen Kaarle X Kustaa jatkoi tätä perinnettä ja suurvallaksi paisunut valtakunta joutui aikanaan mahdottoman tehtävän eteen puolustaessaan rajojaan.

Kristiina sen sijaan piti 30-vuotisen sodan päättänyttä Westfalenin rauhansopimusta omana ansionaan, mikä lienee huomattavaa liioittelua. Hallitsijana hän ei kuitenkaan juuri loistanut ja holtittomasti aatelistolle jaetut kruunun verotulot pakottivat ennen pitkää niin sanottuun reduktioon.

Oliko tässä kuitenkin kyse enemmänkin holhoojahallituksen aikaansaannoksista, on asia, jota tässä kirjassa ei sen enemmälti pohdita.

Yhtä kaikki, kyllä Kristiina tänäänkin ansaitsee tulla myös suomalaisten muistamaksi, olemmehan me nyt ainakin tuon ajan veronmaksajien jälkeläisiä.

 

Timo Vihavainen to 08.11. 22:28

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44