Tom Packalen'lla saattaa kokeeneena rikostutkijana olla oikeassa Venäjän syyttömyydestä Sergei ja Julia Skripalin murhayritykseen  http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista ja olen itsekin epävarma Venäjän syyllisyydestä, vaikka seuraavassa kerron murheellista tarinaa Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton edesottamuksista liittyen biologisiin aseisiin ja aseena käytettäviin säteilymateriaaleihin.

En ole myöskään vakuuttunut eilisen the Times lehden artikkelin https://www.thetimes.co.uk/article/salisbury-poison-made-at-russia-s-porton-down-7p7kfcs3c perusteella, että Iso Britannia olisi löytänyt asiassa savuavan aseen, sillä artikkeli valokuvineen Shikhanyi-nimisestä tutkimuslaitoksesta toi ikävällä tavalla mieleen YK:n turvallisuusneuvostossa näytetyt USA:n tiedusteluvalokuvat Irakin väitetyistä massatuhoaseista, joita käytettiin perusteena sodan aloittamiselle Saddam Husseinia vastaan.

Molemmat iltapäivälehtien kolumnistit leimasivat tänään Tom Packalenin käytännössä isänmaan petturiksi tämän Times artikkelin pohjalta. Suomessa saa olla vain yhtä mieltä.

Itse pidän myös mahdollisena, että joku kolmas osapuoli olisi tässä tapauksessa syyllinen lähinnä ajoituksen ja motiivinkin näkökulmasta.

VAROKAAMME RYHMÄAJATTELUA

Ryhmäajattelulla voi olla tällaisissa turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kiperissä kysymyksissä tuhoisia seurauksia. Tämän on osoittanut Yale-yliopiston psykologian professori Irvin Janis jo vuonna 1972 https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/02/Groupthink.pdf . Esimerkkeinä hän käytti mm. Korean sotaa ja Sikojen lahden invaasiota edeltäviä yksipuolisia ryhmäajatteluun pohjaavia keskusteluja. Janis käytti laaja-alaista ja vastakkaiset näkemykset sallivaa keskustelua, joka edelsi Marshall-avun antamista esimerkkinä ei-ryhmäajatteluun pohjaavasta onnistuneesta päätöksenteosta. Ryhmäajattelussa pistetään suut tukkoon kuten tänään Timo Haapala tekee kolumnissaan. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005632649.html

Mutta mennään niihin Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton synteihin. Neuvostoliiton ja Venäjän johtajien on todistetusti osoitettu sekaantuneen salamurhiin alkaen Lev Trotskin salamurhasta Meksikossa. Iso Britannia ei myöskään ole tällaisen salamurhavehkeilyn keskiössä nyt ensimmäistä kertaa. Jo 1978 Georgi Markov niminen bulgarialainen toisinajattelija salamurhattiin sateenvarjon kärjen avulla ihon alle tökätyllä risiinikuulalla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Georgi_Markov_(toisinajattelija) 

LITVINENKON SÄDEALTISTUS OLISI SAATTANUT JÄÄDÄ HUOMAAMATTA

KGB:n entinen toimija Aleksander Litvinenko murhattiin tunnetusti alfasäteilevällä poloniumilla http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140-6736(16)00144-6.pdf . Olen tavannut yhden tuon Lancet artikkelin kirjoittajan eräässä EU:n terroriharjoituksessa. Iltamyöhällä kumosimme muutamat oluet ja hän kertoi, kuinka hän oli suunnitellut Litvinenkon ruumiinavauksen säteilysuojelutoimet. Valoimme kannuja ja hän kertoi omana käsityksenään, että geigermittarissa näkymätön polonium olisi saattanut jäädä huomaamatta, jos salamurhaaja olisi titrannut annoksen paremmin. En muista tarkalleen Nick Gentin päättelyä, oliko murhaamistarkoituksessa annettu yli- vai aliannos, mutta oleellista oli, että Litvinenkoa tutkittiin myrkytyspotilaana pitkään kuten selviää tuosta linkkaamastani Lancetin artikkelista. Vaikka alfa-säteily aiheutti hirvittävät elinkohtaiset annokset, alfasäteily ei kuitenkaan läpäise edes paperia. 

Ison Britannia käynnisti tapauksesta virallisen tutkinnan. http://webarchive.nationalarchives.gov.uk/20160613090305/https://www.litvinenkoinquiry.org/ Epäiltyä syyllistä ei ole saatu oikeuteen ja hän nauttii kaiketi edelleen Venäjän duuman jäsenenä parlamentaarista immuniteettia. 

SVERDLOVSKIN ASETEHTAAN ONNETTOMUUS

Paljon vähemmän suuri yleisö tietää Venäjän edeltäjän Neuvostoliiton Sverdlovskissa tapahtuneesta bioasetehtaan onnettomuudesta. Sain tästä onnettomuudesta yksityiskohtaista tietoa jo keväällä 1993, kun toimin Yhdysvaltain liittovaltion entisen pääepidemiologin legendaarisen Alex Langmuirin opetusassistenttina. Hän kuoli syksyllä 1993. Saimme mm. nähtäväksi KGB:ltä piilotetut ruumiinavausvalokuvat, joissa näkyi vainajien suolistossa selvästi pernaruton ns. systeemisen leviämisen merkit, jotka puhuivat vastaansanomattomasti alla esitettyä Neuvostoliiton virallista meriselitystä vastaan ja puolsi keuhkojen kautta saatua tartuntaa. 

Alex Langmuir oli ollut mukana 1950-luvulla Yhdysvaltain biologisen aseen kehittelyssä. Hänen lempiharrastuksiinsa epäilevänä tiedemiehenä kuului tutkimus, joka liittyy tartuntataudin leviämiseen ilmateitse. Kun 2000 vuotta vallinnut miasmateoria, jonka mukaan ilmassa leviävät huurut levittävät tauteja kumottiin bakteriologian vallankumouksen myötä, kaikkia niitä, jotka uskoivat eräiden tautien voivan levitä ilmankautta aerosoleina pidettiin kummajaisina. Nyt tiedetään, että tuhkarokon lisäksi mm. tuberkuloosi leviää tehokkaasti aerosolin välityksellä eikä pelkästään klassisen pisaratartunnan välityksellä. Klassisessa pisaratartunnassa terve ihminen saa esimerkiksi sairastuneen aivastuksen myötä alle metrin etäisyydellä lentävällä pisaralla tartunnan.

Eräs merkittävimmistä flow-tunteista tutkijanurallani oli saattaa loppuun julkaisumme    https://pdfs.semanticscholar.org/187c/2b6ca4fa6749197ebb7a84e1bca7e35855ac.pdf   Satakunnassa sijaitsevan Honkajoen peruskoulun 1990 talven tuhkarokkoepidemiasta. Siinä osoitimme tuhkarokon levinneen räjähdyksenomaisesti aerosolina. Yhdysvaltain tartunnan torjunnan keskuksen CDC:n tutkijat olivat aiemmin osoittaneet lähes identtisesti taudin levinneen ilmateitse eräässä koulussa.  Tuolloin päätin popularisoida tätä aihetta kollegoilleni ja kirjoitin tuhkarokosta ja muista ilmankautta leviävistä tartuntataudeista jutun Lääkärilehteen:

Paunio M. Tartuntataudin leviäminen ilmateitse - Räjähdyksenomainen tuhkarokkoepidemia huonosti ilmastoidussa koulussa Honkajoella. SLL 10/99 vsk 54 sivut 1223-8.

Seuraavassa olen kopioinut NL:n bioasetehtaan onnettomuudesta tietämäni ja kirjallisuuden kautta tietooni tulleet tosiseikat tuosta artikkelista. Jos joku on kiinnostunut artikkelin tieteellisistä viitteistä, joita pyrin kaivamaan mahdollisimman kattavasti, hän löytää ne esimerkiksi Lääketieteellisestä keskuskirjastosta, kun etsii käsiini po. artikkelini. 

Aivan oma lukunsa on tautien ilmateitse tapahtuvasta leviämisessä kuitenkin Sverdlovksissa (nyk. Jekaterinburg) tapahtunut biologiseen aseen valmistukseen liittynyt onnettomuus huhtikuussa 1979. Neuvostoliiton hajottua yhdysvaltalaiset tutkijat käyttivät sekasortoista tilannetta hyväkseen ja saivan käsiinsä kudosnäytteitä ja sairastuneiden lukumäärän. Paikallinen "puskaradio" ja läntiset tiedustelulähteen uskoivat jopa tuhannen kuolleen. Onnettomuudessa mikrohiukkasiin kiinnitettyä anthrax-bakteeria pääsi ulkoilmaan ja "vain" hieman yli 60 ihmistä myöhemmin menehtyi keuhkoanthraxiin, joka tunnettiin 1800-luvulla muutamista työperäisistä epidemioista villanlajittelijan tautina. Taudin tappavuus infektoituneilla oli kuitenkin liki 100 %. Vain ihmisen tarkoituksellisesti rakentama aerolosoli kykenisi ulkoilmassa levittämään tautia niin tehokkaasti kuin Sverdlovskissa.

Neuvostoliittolaisten hyökättyä Afganistaniin kylmä sota oli jälleen kuumentunut. Tuolloin Neuvostoliiton viranomaiset väittivät taudin levinneen saastuneista, torilla kaupatuista mustaan pörssiin joutuneista eläinten ruhoista ja että sairastuneilla taudinkuva oli suolistoanthrax. Viranomaiset organisoivat myös peittelyoperaation ja kaksi Neuvostoliiiton viranomaisepidemiologia kirjoitti aiheesta ilmeisesti sepitetyn tieteellisen artikkelin. Kaksi paikallista siviilipatologia oli kuitenin piilottanut KGB:n virkailijoilta mm. keuhkoleikkeitä ja myöhemmin yhdysvaltalaiset tutkijat pääsivät tutustumaan niihin.

Neuvostoliiton viranomaisten peittely-yrityksellä oli jo alun perin lyhyet jäljet, koska suolistoanthraxista ei ole kirjallisuudessa yhtään kuvausta ja moni epäilee, että koko tautia olisi edes olemassa. Mikäli ihmisellä ja saastuneella eläimen ruholla on välitön kontakti, todennäköinen taudinmuoto on ihoanthrax.

Neuvostoliiton kyseenalainen "meriselitys" Sverdlovskin epidemiasta oli poliittisen johdon näkökulmasta välttämätön, koska he olivat vuonna 1975 allekirjoittaneet biologisen aseen kieltävän kansainvälisen sopimuksen. Neuvostoliiton poliittinen järjestelmä mahdollisti laajat salailutoimenpiteen ja mm. kaikki paikallisten lääkärien muistiinpanot ja potilaskertomukset tuhottiin. Salailu oli niin määrätietoista, että turvallisuusviranomaiset eivät kertoneet edes paikallisille korkeille siviiliviranomaisille tai potilaita hoitaneille lääkäreille taudin aiheuttajaa. Siviilipatologit saivat kuitenkin omilla taidoillaan melko nopeasti selville, mistä oli kyse. Terveydenhuoltohenkilökunnan pelot lienevät olleen melkoiset, kun he ovat ymmärtäneet taudin olleen epideemisen. "Onneksi" biologisten aseiden infektiivinen komponentti valitaan siten, että sairastunut ei kykene enää levittämään tautiaan. Näin kävikin Sverdlovskissa. Eräs epidemiologinen kummajainen tässä biologisella aseella synnytetyssä villanlajittelijan taudissa oli, että tautia ei tavattu lainkaan lapsista, täysin tuntemattomasta syystä.

Vieläkään ei Sverdlovskin onnettomuudesta tiedetä läheskään kaikkea. "Hyvälle" biologiselle aseelle asetetaan suunnittelussa mm. kaksi seuraavaa tavoitetta tuhovaikutuksen lisäksi: 1) aiheutetun taudin ei pidä levitä ihmisestä ihmiseen, ja 2) sen tulisi levitystilanteessa levitä hallitusti. Ensimmäinen vaatimus toteutui pernaruton kohdalla Sverdlovskissa, mutta toinen vaatimus ei täyttynyt. Kuolleita eläimiä löytyi vielä 50 kilometrin päässä onnettomuuspaikalta. Venäläiset eivät ole vieläkään kertoneet, mihin aerosoliin anthrax-itiöt oli sidottu, eivätkä he ole suostunet kertomaan itiöiden lukumäärää, ja vielä nykyäänkin arviot vaihteilevat puolestatoista grammasta puoleentoista kilogrammaan. Tiedetään kutienkin, että aerosoliräjähdys aiheutti hyvin kapeasektorisen leviämisen Sverdlovskissa, mutta esimerkiksi mahdollisesti altistuneiden lukumääriä ei tiedetä.