Fatimagate ja yleisesti ”p-myrskyistä”
Isänpäivän hyvän mielen, laulujen, kakkukahvitusten ja yleisen tyytyväisyyden keskellä mieleen järskähti eräs vaivaava ajatus.
Sitä oli pakko mietiskellä koiraa ulkoiluttaessa ja nyt oli pakko sitten kirjoittaa se ulos. En tiedä sopiiko isänpäivän mukavan luonteeseen mutta olkoon tämä vuodatus erään isän tapa rauhoittaa omaatuntoaan.
Eli toiminko oikein Fatim DIarra tapauksessa viikko sitten (http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245541-fatim-diarra-hyvanpuhuja)? Yleisellä tasolla: lynkkasiko somejulkisuus tai kuten nykyään sanotaan julkinen ”paskamyrsky” tämän suhteellisen nuoren & vihreän poliitikonalun liian raakalaismaisesti? Toimittiinko oikein?
Tilannehan lähti siitä, että eräs keskustapoliitikko nappasi Fatimin typerän ja ajattelemattoman viestin ja paiskasi sen armotta julkisuuteen. Sitten vaadittiin anteeksipyyntöä, sen jälkeen Toukon anteeksipyyntöä ja vieläpä irtisanoutumista kaikesta mitä tämä Fatim edustaa. Seurattiin nettijulkisuuden tylyä lakia. Ensin syväpöyristytään ja sen jälkeen alkaa valtava riekunta, kivitys ja demonisoiti. Näinhän se Sokrateskin tuomittiin kuolemaan – suurella ääntenenemmistöllä.
Paskamyrskyn logiikka
Olen keskustellut somemyrskyn kohteeksi joutuneen kanssa. Jokaisen somemyllerryksen kohteen havainto on ollut se, että mikään ei auta. Ei kannata puolustella vaan ainoastaan pyytää anteeksi ja odottaa että tuuli tyyntyy.
Sen jälkeen pahinta on se, että henkilöä voi kohdella ”natsina” tai ”Ihmisvastaisena” ilman perustetta. Se vaan on nyt näin. Negatiivinen kuva on tosiasia. Ja kuinka mieluusti sitä kuvaa sitten käytetäänkään?
Luotu julkisuuskuva kestää sen jälkeen sitkeästi ja edes sen jälkeen kun on jo unohdettu mistä oli kysymys, maine jää. Ihminen muuttuu olemuksellisesti pahaksi eikä järkeilyä enää käytetä.
Nämä syväpöyristysmyrskyt pyyhälsivät todenteolla Suomeen pari vuotta sitten. Sitä ennen ainoastaan iltapäivälehdet olivat harjoittaneet tätä - saadakseen aikaan skandaaleja ja isoja irtonumeromyyntejä. Nyt valta pöyristää ja pöyristellä oli annettu meillä taviksille. Demokratia on tasapuolistanut kaiken ja vienyt julkisuuspapiston ”toimittajien” yksinoikeudet. Mutta olemmeko viisaampia kuin nämä? Olemmeko harkitsevaisempia?
Silmä silmästä
Syväpöyristymisen ja moraalisen ulvomisen poliittinen arvo on vanha keksintö. Se on ollut mainio tapa demonisoida uusia poliittisia voimia. Negatiivisten tunteiden ja vihan käyttö politiikassa on ollut käytössä aina ja kohteet ovat vaihtuneet aina poliittisen hegemonian mukaan.
Hyvänä esimerkkinä tästä on 1970-luku, jolloin kokoomus yritti murtautua poliittiseen valtaan. Sitä mollattiin ja lyötiin armotta. Television hupailuohjelmat repivät ja räiskivät porvaria päähän. Silloin oli epämuodikasta olla kokkari. Sen jälkeen se vaihtui vihreiden lyömiseen kunnes hekin pääsivät ”barrikadin toiselle puolelle”.
Jokaisen puolueen olisi hyvä muistaa tämä opetus. On kiva naureskella p-myrskyn kivittäjien kanssa mutta se fariseuksen tuomio voi joskus iskeä omaan suuntaan.
Toisaalta armoton somejulkisuus voi toimia myös kasvattajana. Se opettaa puolueille, että Suomen laki ja hyvät tavat pätevät. Paine on kova kuin aikoinaan suljetussa kylä-yhteisössä. Ehkä Fatim’in saama julkisuus opettaa häntä? Ehkä hän sai tästä sopivasti mainosta omalle uralleen? Eihän hän ole mikään Sokrates. Nuorena vaan ei ole ehkä ihan täysin viisas??)) Toisaalta - joku voisi tulkita tämän vihapuheeksi? Ehkä Kelpo Konstaapeli Hokkasemmekin syö nyt isänpäiväkakkua eikä nosta syytteitä puoluekaveriaan vastaan? Armo käy oikeudesta.
Ehkä tästä voi kuitenkin oppia jotakin?
Isänpäivän tyytyväisyyden keskellä mieli on herkkä ja avoin. Ehkä tästä voi oppia jotain? Ehkä ei aina tarvitse noudattaa Hammurabin lakia vaan armahtaa ihmisen? Ehkä seuraavalla kerralla emme tuomitse, emme lyö, emmekä toru niin kerkeästi?
Kuka meistä on synnitön? Kuka heittää sen ensimmäisen kiven?
Kuten eräällä merkittävällä iltapalalla kerran kyseltiin: enhän se ole minä…Mestari?
Arto Luukkanen
Järvenpää
Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Frank Herbertin Dyyni ja tekoälyuhka
la 13.04.2024 00:17Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Koronapandemialla pieni vaikutus kuolleisuuteen huolimatta mediahypetyksestä
su 21.04.2024 15:30Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Miksi lähdin ehdolle europarlamenttivaaleihin?
ti 23.04.2024 22:16Eläkeindeksin leikkaaminen
ti 09.04.2024 13:56Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44