Vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun palestiinalaisarabien siivet Fatah ja Hamas pitivät seremoniallisen kokouksen, jonka myötä ne ilmoittivat olevansa tekemässä sovintoa, sopimus näyttäisi olevan hajoamassa. Fatah, joka hallitsee palestiinalaishallintoa (PA) ja saa sen myötä valtavia summia rahaa kansainväliseltä yhteisöltä, ei vieläkään ole poistanut Gazaan kohdistamiaan pakotteita. Myöskään Hamasin työntekijöille aiotut palkat eivät ole alkaneet täyttää gazalaisten taskuja, eikä Fatah ole ottanut hallintaansa Egyptin rajan valvontaa. Kaikki tämä kuului sopimukseen.
 
Lisäksi viimeviikon aikana jotkut Hamasin johtohahmoista antoivat lausuntoja, jotka tekevät sopimuksen puolustamisen kansainvälisissä yhteyksissä Fatahille äärimmäisen vaikeaksi. Torstaina Yahya Sinwar, joka on suhteellisen uusi Hamas-johtaja Gazassa, sanoi teini-ikäisten kanssa pidetyssä kokouksessa: “Aikakausi, jolloin [olisi puhuttu, että] Hamas voisi tunnustaa Israelin on ohi, eikä kukaan voi keskustella Israelin tunnustamisesta, koska meidän päämäärämme on pyyhkiä se pois kartalta.”
 
Samaan tapaan ulkomainen Hamas-johtaja Maher Salah sanoi Istanbulissa pidetyssä konferenssissa perjantaina: “Sanon Natanjahulle: älä vaivaudu, valtiosi lakkaa olemasta. Kuningaskuntasi tullaan tuhoamaan... .” Salah lupasi Israelin pääministerille, ettei tämän valtio tulisi juhlimaan sadatta itsenäisyyspäiväänsä ja rehenteli Hamasin “armeijan” voimilla.
 
Mitä tulee aseisiin, toinen Hamas-johtaja Salah Al-Arouri sanoi, ettei niistä tulla neuvottelemaan. Iranin hallituksen kanssa Teheranissa pitämänsä kokouksen jälkeen hän sanoi: “Sovinto Fatahin kanssa ei tule vaikuttamaan palestiinalaisen vastarintaliikkeen aseisiin... Vastarintaliike tulee epäilemättä aina pitämään kiinni aseistaan, eikä se koskaan tule laskemaan niitä.” Hamasin virkailija Rawhi Mushtaha sanoi, että Hamasin aseet ovat “pyhiä ja kunniallisia,” ja Sinwar lisäsi, että Hamasin riisuminen aseista “on turha toivo; kuin saatana unelmoisi pääsystä paratiisiin.”
 
Teheranin kokouksessa kummatkin osapuolet ilmaisivat tahtovansa jatkaa yhteistyötä yhteisen päämääränsä, Israelin vastustamisen, pohjalta. Iranin presidentin neuvonantaja Velayati sanoi: “Käytämme kaikki mahdollisuudet tavata tovereitamme vastarintaliikkeen puolella ja erityisesti Hamasia, ja ylistämme tämän liikkeen asennoitumista kieltäytyä luovuttamasta vastarintaliikkeen aseita.”
 

Kommentti

Fatahin kanssa tehdyn sopimuksen allekirjoittamista seuranneet Hamas-johtajien vuolaat lausunnot on tarkoitettu vain sisäiseen käyttöön – ei Israelille. Hamasissa on osia, jotka vastustavat sopimusta vahvasti, koska se nähdään “aseellisesta kamppailusta” eli Israelin-vastaisesta terrorismista luopumisena. Hamas-johtajat pyrkivät vakuuttamaan nämä osat siitä, että järjestö on uskollinen olemassaolonsa perimmäiselle syylle.
 
Lausunnot kuitenkin tekevät Fatahille lähes mahdottomaksi lähestyä läntistä maailmaa vastuuntuntoisena hallintona ja myös pyytää avustuksia. Palestiinalaishallinto ei tule toimeen ilman avustuksia. Vastoin eriäiden asiantuntijoiden uskomusta, rauhansopimus ei johtanut Hamasin maltillistumiseen vaan päin vastoin, se vahvistaa ääriajattelua palestiinalaishallinnon piirissä. Lisäksi Hamasin suhde Iraniin on suuri ongelma, koska Iran on sekaantunut kamppailuun Lähi-Idän herruudesta mm. Egyptin kanssa, joka edustaa sunni-islamia ja sponsoroi sovintosopimusta.
 
Israel teki vaatimuksensa selviksi sovintosopimuksen julkaisun jälkeen. Pääministeri Netanjahu sanoi, ettei palestiinalaishallinnon kanssa tulla käymään mitään neuvotteluja ennen kuin Hamas tunnustaa Israelin, lopettaa terroriteot, riisuutuu aseista, palauttaa vuoden 2014 sodasta asti pitämänsä israelilaissotilaiden ruumiit, irrottautuu suhteestaan Iraniin ja luovuttaa rajavalvonnan palestiinalaishallinnolle. Kyseessä on tietenkin vaatimuslista, jota Hamas ei milloinkaan voi hyväksyä. Se merkitsisi, että järjestö lakkaisi olemasta olemassa sellaisena kuin sen tunnemme. Eräs israelilainen oppositiopoliitikko sanoi ironisesti, että Hamasia voisi yhtä hyvin pyytää liittymään Juutalainen koti -puolueeseen, joka on Knessetin sionistisin puolue.
 
Jälleen kerran tapahtuu mitä omalaatuisin ilmiö. Vaikka kansainvälinen yhteisö kuulee tällaisia lausuntoja Hamas-johtajilta, niihin reagoidaan tuskin mitenkään. Hamasia ei eristetä, palestiinalaishallintoa ei nuhdella, rauhansopimusta ei vaadita purettavaksi – ja Israelin oletetaan vain sulkevan silmänsä lausunnoilta ja alkavan neuvotteluihin.
 
Kyllä, lausunnot on annettu sisäiseen käyttöön, mutta se ei tarkoita, että ne tulisi jättää huomioimatta. Se, että tällaisia lausuntoja tarvitaan Hamasin hallintaan, paljastaa jälleen kerran, mikä on järjestön liikkeellä pitävä motiivi. Se paljastaa, ettei kyseisellä järjestöllä ole mitään annettavaa.
 
Kuka tahansa vaatiikin Israelia käymään neuvottelupöytään palestiinalaishallinnon kanssa niin, että se sisältää Hamasin, elää haavekuvissa. Todellisuudessa neuvotteleminen palestiinalaishallinnon kanssa on lähes yhtä ongelmallista jo ilman Hamasiakin. Fatahin peruskirjan mukaan sillä on sama päämäärä kuin Hamasilla – se vain ilmaisee itseään sivistyneemmin. Lyhyesti sanottuna todellista rauhaa ei saavuteta niin kauan, kun Hamas ja Fatah johtavat palestiinalaisarabeja. Eivätkä ne näyttäisi pystyvän siihenkään yhteistyössä.

Lähde: Israel-raportti, Livets Ord