Suomen suhtautumisessa Venäjään tapahtui radikaali muutos keväällä kun Suomi haki Naton jäsenyyttä. Sen seurauksia ei vielä ole kunnolla hahmotettu. Se vaikuttaa ajatteluumme siitä, mikä Venäjä on ja jopa historian tulkintaan. Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa on hoettu, kuinka Venäjä (Neuvostoliitto) on Suomen suhteen ollut vain huolissaan esim. Pietarin turvallisuudesta. Suomalaiset ovat tuon itseruoskinnan mukaan olleet tyhmiä, kun eivät ole siitä riittävästi huolehtineet.

Putinin Venäjä on monella tapaa kopio Stalinin ajan Venäjästä. Stalin on Putinin esikuvia, Putin on julistanut Neuvostoliiton hajoamisen valtavaksi katastrofiksi ja Putin katsoo edustavansa Venäjän tsaarien jatkumoa. Ukrainan sodan myötä on esille tullut se henkinen ilmapiiri, jossa Putinin Venäjä elää ja se edustaa paljolti niitä ajatuksia, joita menneisyydessä Venäjä on noudattanut. Oman käsityksensä tuosta on esittänyt brittiläinen tutkija Keir Giles. Lännen ja Venäjän ajattelutavat ovat niin kaukana toisistaan, että ne eivät ymmärrä toisiaan. Hänen mukaansa Venäjä käy jatkuvasti piilotettua sotaa muita maita vastaan yrittäen toteuttaa sotaansa niin ettei jää kiinni liian räikeästi. Hänen mukaansa Putin valmistautuu Venäjän imperiumin palauttamiseen ja on valmis käynnistämään sodan sitä varten.

Mikä on Venäjää ajava voima? Yksi Venäjän itsensä ajama selitys, että Venäjä on jatkuvasti uhattuna ja sen toimintaa ohjaa vain oman turvallisuuden vahvistaminen. Siksi se esitti esimerkiksi vuosi sitten vaatimuksia etupiireistä Euroopassa eli Venäjä vaati oikeutta määrätä naapurimaidensa asioista. Suurin uhkakuva Venäjän kertomuksessa on Naton laajeneminen.

Tuo käsitys on varsin erikoinen, jos alkaa pohtia mikä Venäjää uhkaisi? Ydinhyökkäys? Ei sellaisessa Venäjän naapureita tarvittaisi. Entä sitten hyökkäys tavanomaisin asein? Kuka naapureista sen tekisi, sellaista ei olekaan – jollei joku spekuloi Kiinan uhkalla. Nato organisaationa? Nato on puolustusliitto. Liittokunnalle sellainen olisi vieras päätös ja yksittäinen maa ei pysty vetämään liittokuntaa hyökkäyssotaan. Puolustussota olisi toinen asia. Eli väite Venäjään kohdistuvasta suuresta uhkasta ei ole uskottava.

Toinen näkemys Venäjän toiminnasta on Venäjän imperialismi. Sen mukaan Venäjä haluaa alistaa naapurimaansa valtaansa ja rakentaa suurta venäläistä imperiumia. Tuo on ollut Venäjän ajattelua jo tsaarinaikanaan ja kommunistisen Venäjän aikaan sen vain kiihtyi, kun perustettiin oikein organisaatioita kommunistien (Venäjän) maailmanvalloitusta edistämään. Silloin puheet turvallisuuden ongelmista ovat vain savuverho imperialististen ajatusten edistämiseksi.

Pohditaan, kumpi noista asioista on todellinen syy? Ukrainan sota on hyvä keino analysoida tätä asiaa. Nyt tiedämme, että Venäjä aloitti sodan konkreettisen suunnittelun jo keväällä 2021 järjestämällä sotaharjoituksia Ukrainan rajoilla. Kun harjoitukset purettiin, jätettiin melkoinen määrä kalustoa odottamaan tulevaa käyttöä. Myöhemmin syksyllä 2021 Venäjä esitti uhkavaatimuksen lännelle. Yksikään uusi Itä-Euroopan maa ei saa liittyä Natoon. Venäjä kutsui sitä Naton laajenemiseksi, todellisuudessa maat ovat hakeneet Naton jäsenyyttä. Lännen piti tunnustaa, että nuo maat kuuluvat Venäjän etupiiriin. Se olisi todellisuudessa koskenut ainakin Valko-Venäjää, Ukrainaa, Georgiaa, Moldovaa, Suomea ja Ruotsia. Niiden suhteen Venäjä katsoi voivansa menetellä niin kuin haluaa. Vaatimuksiaan Venäjä tehosti keräämällä kaiken irrotettavissaan olevan sotilaallisen voiman Ukrainan rajalle.

Länsi ei ymmärrettävästi tuohon etupiirivaatimukseen suostunut. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Hyökkäystä oli toki valmisteltu jo vuosi ja päätös hyökkäyksestä tehty sitä aikaisemmin. Kun hyökkäys alkoi, Venäjän selitykset olivat muuttuneet. Nyt ei väitetty kenenkään uhanneen hyökkäyksellä Ukrainasta vaan Venäjä hyökkäsi Ukrainaan eli toteutti ”sotilaallisen erityisoperaation” tuhotakseen natsit ja pelastaakseen venäjänkieliset vainolta. Hyökkäys ei mennyt Venäjän kaavailemalla tavalla ja sotaa on kohta käyty 10 kuukautta. Irvokasta on, että suurimmat siviilien kärsimykset hyökkäyksestä ovat kohdistuneet Ukrainan venäjänkielisiin. Ei ihme, että ukrainalaiset vastustavat hyökkäystä varsin yksimielisinä. Hyökkäys on edennyt huonosti ja pian sotaa on käyty 10 kuukautta eikä loppua näy. Ukrainalaisten mukaan Venäjä on menettänyt sodassa kaatuneina yli 90.000 sotilasta ja valtavan määrän kalustoa. Vaikka noista luvuista vähentäisi propagandana ”ALV:n”, tappiot ovat valtavat. Niiden korvaamiseksi Venäjä joutui toteuttamaan liikekannallepanon, joka aiheutti melkoista kuohuntaa Venäjällä.

Eri lähteistä on myös paljastunut Venäjän todellisia tavoitteita Ukrainan hyökkäysestä. Putinin oma tietotoimisto Ria Novosti julkaisi keväällä kirjoituksen, jossa kerrottiin (venäläisille) sodan tavoitteista. Ne ovat varsin kylmääviä.

1) Ukraina valtiona pitää hävittää, sen identiteetti tuhota ja puhdistusten jälkeen jäljelle jääneet ukrainalaiset venäläistää.

2) Venäjän pieleen menneen erikoisoperaation ja siitä aiheutuneiden valtavien tappioiden vuoksi kaikki ukrainalaiset aseisiin tarttuneet sekä poliittinen eliitti pitää eliminoida.

3) Tavallisten ukrainalaisten on koettava kaikki sodan kauhut opetuksena ja sovituksena syyllisyydestään.

4) Tavallisille ukrainalaisille edessä on venäläistämistä, sortoa ja riistoa ainakin sukupolven ajan.

Läntisistä lähteistä saatujen tietojen mukaan Venäjän tavoitteena oli saada Ukrainan johto eliminoitua vastarinnan kukistamiseksi. Sen joukot yrittivät mm. vallata Kiovan epäonnistuen. Tuhottujen ja vetäytyneiden joukkojen jäämistössä on luonnoksia Venäjän sotasuunnitelmista. Asiasta ovat kertoneet mm. urainalaiset ja brittiläiset tutkijat.

Ukrainan johto ja hallinto piti tappaa, hallintokeskukset kaapata ja operaatio olisi ollut ohi 10 päivässä. Sen jälkeen Venäjän joukkojen tehtävänä olisi ollut lähinnä tukea erikoisjoukkoja miehityshallinnon pystyttämisessä. Etukäteen oli ja suunniteltu, miten väestö jaettaisiin eri ryhmiin:

Fyysisesti likvidoitavat ukrainalaiset

Ne, joita tuli painostaa ja pelotella

Neutraalit ukrainalaiset, jotka voitaisiin johdatella yhteistyöhön

Yhteistyöhön valmiit

Ensimmäisen kategorian suhteen valmistelut olivat pisimmällä. FSB ja laskuvarjojääkärien eliittijoukko VDV olivat jo sotapeleissä pelanneet erityisiä kiinniotto- tai tappotehtäviä.

Ensimmäinen suunnitelma perustuu Putinin omien medioiden julkaisemiin tietoihin, jälkimmäinen läntisten tiedustelulähteiden tietoihin. Molemmilta tahoilta saadut tiedot viittaavat samanlaiseen toimintamalliin, joten se on uskottavan tuntuinen. Toisaalta kun Venäjä on joutunut vetäytymään eri alueilta (Kiovasta, Harkovan seudulta, Hersonista), paljastuneet tiedot vahvistavat niiden ennustukset. Venäläiset ovat perustaneet valtaamilleen alueille suodatusleirejä, joissa seulovat mihin ryhmään ihmiset kuuluvat. Osa on tapettu suoraan, osa on lähetetty ”Siperiaan” eli karkotettu Venäjän syrjäkujille vanhaan tyyliin. Ukrainalaisia lapsia on annettu adoptoitaviksi venäläisiin perheisiin kasvatettavaksi Venäjän ihailijoiksi. Samalla yritettiin parantaa Venäjän kehnoa väestösuhdetta.

Tuo hyökkäys oli läntisten tutkijoiden mukaan vaarassa onnistua. Se epäonnistui ilmeisesti tolkuttoman salailun, Venäjän armeijan korruption ja tehottomuuden sekä ukrainalaisten kovan vastarinnan vuoksi. Jos hyökkäys olisi onnistunut suunnitellulla tavalla ei länsi olisi ehtinyt reagoida asiaan. Silloin Venäjän armeija ja Putinin menestyksensä innoittamana olisivat uhoamassa muille Itä-Euroopan maille ja esittämässä niille vaatimuksia.

Suomi olisi ollut noiden uhkailujen etulinjassa. Suomen vastaisia mielialanmuokkaushankkeita on Venäjällä ollut käynnissä. Esimerkiksi Venäjä yrittää syyttää Suomea Itä-Karjalassa Stalinin vainoissa 1930-luvulla murhattujen ihmisten tappamisesta.

Entä olisiko Venäjä rauhoittunut saatuaan itäisen Euroopan valtaansa? Ei ilmeisesti. Se olisi ollut vain välivaihe kerätä imperiumin voimaa jatkohankkeita varten. Venäjällä media ja varsinkin televisio on Kremlin tiukassa kontrollissa. Ohessa yksi katkelma Venäjän television keskusteluohjelmasta. Siinä suunnitellaan valtakunnan ulottumista Vladivostokista Lissaboniin ja Korean ja Japanin saamisesta hallintaan. Koko laaja Euraasia olisi Venäjän hallussa. Sitä varten kerätään imperiumille voimia naapurit kaappaamalla.

Oikeastaan vasta nyt Suomessakin voi ymmärtää, kuinka lähellä saattoi olla se, että sota olisi tullut kolkuttelemaan Suomen porteille. Ukrainan vastarinta pysäytti hankkeen. Suomen valtiojohto ja kansalaiset olivat kuitenkin valppaana ja Venäjän ollessa kiinni Ukrainassa päätettiin hakea Naton jäsenyyttä. Sellaista takaiskua Venäjä ei odottanut, pitihän hyökkäyksen kestää vain 10 päivää.

Kun edellä olevat asiat vetää yhteen, looginen johtopäätös, on että ei Venäjän toiminnan taustalla ole huoli turvallisuudesta. Venäjä tietää aivan hyvin, ettei Itä-Europan maat tai Nato sitä uhkaa. Se uskalsi tyhjentää varuskuntansa länsirajaltaan ja viedä sotilaat ja kaluston Ukrainaan. Todellinen syy on puhdas imperialismi, jota puolustellaan turvallisuusongelmilla.

Talvisodasta lähtien Suomessa politiikan ja historiankirjoituksen lähtökohtana on ollut se, että keskeinen ongelma maiden välillä on ollut suomalaisten piittaamattomuus Venäjän turvallisuusongelmista. Se on ollut kuin sisään rakennettu oletus suomalaisessa keskustelussa. Siitä ei ole uskallettu edes keskustella, kriittinen ajattelu on ollut kuin jumalan pilkka papille.

Ukrainan kriisin myötä on käynyt ilmeiseksi, että tuo on ollut vain harhautusta. Todellinen syy on ollut isovenäläinen imperialismi. Nato hakemuksen myötä tuo teeskentely on vihdoin lopetettu, ”naamiot ovat pudonneet”. Vielä monella taholla asioita pohditaan vanhan venäläisen valheen pohjalta. Kun uusi ajattelu leviää, on koko Suomen ja Venäjän suhteiden historia otettava kriittiseen tarkasteluun, nyt se pitää tehdä tasavertaiselta pohjalta. Maantiedettä emme voi muuttaa, mutta turvallisuusjärjestelmiä kyllä, kun siihen nyt on mahdollisuus. Toki epäilen, että historiankirjotusta tekemään vanhat Venäjän ystävät hallinnossa yrittävät ajaa jonkun ”luotettavasti” Venäjän henkinen joukon.

Kremlin tietotoimiston artikkelista:

Kremlin propagandaa levittävän uutistoimiston jutussa avataan Venäjän kylmäävä suunnitelma 25 vuoden denatsifikaatiosta: "Kun Ukraina on vapautettu, sitä ei tule kutsua Ukrainaksi" - MTVuutiset.fi

Lännen analyyseistä:
 

Raportti: Venäjä oli paljon lähempänä onnistua tavoitteissaan Ukrainassa kuin on ajateltu - MTVuutiset.fi

Preliminary Lessons in Conventional Warfighting from Russia’s Invasion of Ukraine: February–July 2022 | Royal United Services Institute (rusi.org)

Suomi ja Baltia Ukrainan jälkeen:

Seuraava ”erikoisoperaatio” Suomea vastaan ja ”natsien poisto” Baltian maista – tätä kaikkea Venäjän propaganda suoltaa nyt - Ulkomaat - Ilta-Sanomat
 

Suuret suunnitelmat:

Anton Gerashchenko on Twitter: "Russian geopolitics: a "peaceful Eurasia from Vladivostok to Lisbon, including South Korea, Japan and Taiwan" - all "to make sure there are no Americans in Europe". https://t.co/uyKyph0ujn" / Twitter