Blogi: Timo Vihavainen, to 30.01.2020 00:11

Perisynnin paluu

Perisynnin muuttuva hahmo

 

Pyhä Augustinus aikoinaan kauhistui tarkkaillessaan imeväistä ihmislasta. Se ei suinkaan ollut mikään viaton olento, vaan täynnä pahuutta, erilaisia syntejä: se imi nänniä ahneesti ja himokkaasti, se kiljui vihasta ja suuttumuksesta, lieneekö jonkinasteista irstauttakin ollut joskus havaittavissa. Pikku enkeliltä se näytti vain saatuaan himonsa tyydytettyä.

Bertrand Russell pilkkasi tätä näkemystä ja valistuksen hengessä leimasi henkiseksi pimeydeksi koko ajatuksen siitä, että ihminen voisi syntyessään olla millään tavalla pahuudesta osallinen. Muistelen itse olleeni kovasti Russellin kannalla.

Pelkäänpä kuitenkin nyt, että Russellin näkökulma on jo päässyt pahasti vanhentumaan. Augustinus sen sijaan saattaa taas palailla kunniansa kukkuloille.

Uuden hurskauden eli devotio modernan keskiössä on nykyään tunnetusti maapallon kohtalo ja tarkemmin sanoen kysymys ilmastonmuutoksesta sen tietyn armojärjestyksen mukaisesti, josta meille ovat todistaneet niin Greta Thunberg, kuin monet, monet muutkin profeetat.

Tämä uusi hurskauskäsitys keskittyy ihmisen puhtauteen. Ei tietenkään seksuaalisessa mielessä tai joidenkin muiden aikoinaan pahoina pidettyjen pyyteiden tai taipumusten suhteen. Himo, ahneus, kateus, irstaus ja vastaavat asiat on jo aikoja sitten rehabilitoitu ja jopa nostettu korkealle tavoittelemisen kohteiksi. Kukapa niitä voisi tuomita?

Eivät ihmisen tarpeet ja taipumukset voi häntä saastuttaa, vaan sen sijaan se, mikä hänestä ulos tulee.

Tässä kohtaa haluan keskittyä sellaiseen, sinänsä vulgaariin, mutta täysin konkreettiseen seikkaan kuin flatus (ransk. peterie). Pidättäydyn käyttämästä tässä suomalaista ilmausta.

Kyseessähän on suolistossa kehittyvä kaasu, joka on pääosin metaania. Metaani puolestaan on ns. kasvihuonekaasu, joka on jopa kaksitoista kertaa hiilidioksidia haitallisempaa, mikäli oikein muistan.

Ihminen päästää sisuksistaan vuorokaudessa keskimäärin noin puoli litraa metaania, mikä saattaa kuulostaa vähältä. Vähäinen ei asia suinkaan ole.

Jos yhden ihmisen päästöt ovat vuodessa noin kaksisataa litraa, on koko Suomen kansan tuotos samassa ajassa jo peräti miljardi.

Miljardi litraa metaania! Kun se kerrotaan kahdellatoista, saadaan kaksitoista miljardia. Pyörryttää…

Tämä on meidän syytämme, jokaisen meistä. Entä millä tavalla me voisimme vapautua tästä syntitaakasta? Kuten jokainen ymmärtää, pidättelyllä tai vastaavilla torjuntavoitoilla ei ole lopultakaan mitään arvoa, miten urhoollista taistelu sitten onkaan.

Kun ihminen ihminen on, niin hän nyt vain koko ajan pilaa ilmaa, molemmista päistään. Vielä kuoleman jälkeenkin mätänemiskaasut jatkavat tätä prosessia kauan.

Meidän on kaiketi ainakin lähdettävä siitä, että tunnustamme ja tiedostamme tämän perisyntisyytemme. Se ei tietenkään tarkoita, että sen hyväksyisimme, saati, että sillä elämöisimme.

Voimme yrittää kompensoida asiaa esimerkiksi istuttamalla puita vaikkapa viikoittain. Luulen, että joku helposti laskee tarvittavan määrän ja toivon, että maaperää riittää.

Flatuksen kulttuurihistoriaa ja siihen liittyviä latauksia kannattaa ehkä syvemminkin pohtia. Keskiajan loogikothan tunsivat käsitteen flatus vocis eli tyhjä käsite, pelkkä törähdys. Niin sanottujen nominalistien mielestä yleiskäsitteet olivat juuri sellaisia, kun ne taas realistien mielestä olivat todellisuuden varsinainen ydin.

Todettakoon, että siihen aikaa helvetti kiinnosti ihmisiä sangen suuresti, kuten taas nykyäänkin ja on merkillepantavaa, että sen liepeille ajateltiin aina liittyvän tulikiven katkun. Tulikivellähän tarkoitettiin rikkiä ja muistan vielä elävästi, miltä sytytetty rikki haisi. Meilläkin oli liiterissä muutamia rikkitankoja, jotakin desinfiointia varten kai. Käytin niitä muun muassa ruudin valmistukseen, mutta se ei kuulu tähän.

No, tuo henkeä salpaava katku todella tuntui kuin tuulahdukselta helvetistä ja toi myös mieleen sen mätien kananmunien tuottaman rikkivedyn, joka joskus tuoksahtaa myös kaikkein ilkeimmässä flatuksessa. Tässä ei kysymys voi olla sattumasta.

Martti Luther sanoi tunnetusti jossakin yhteydessä, että paholaisen kanssa painiskellessa on eduksi, mikäli onnistuu pieraisemaan sitä sieraimiin.

Minusta lause on kaikessa lakonisuudessaan hyvin kiinnostava ja avaa uusia näkökulmia Lutherin paholaiskäsitykseen.

Sehän on ilmeisen antropomorfinen, minkä muutenkin tiedämme. Mutta mitäpä sanoa siitä, että Lutherin mielestä paholainen ei voinut sietää sitä metaanin purkausta, joka kohdistettiin hänen hajuaistimiinsa? Eikö paholainen siis ollutkaan mikään pervo? Kärsikö hän itse asiassa helvettinsä rikinkatkusta?

Kaamea johtopäätös näyttää olevan, että paholainen oli tuiki tavallinen mies. Naisethan tunnetusti olivat vain hänen kätyreitään.

Tästä joudutaan mielestäni päättelemään, että Luther oli itse asiassa feministi avant la lettre. Pahuus oli siis vain tavallinen poroporvarillinen ominaisuus, niin sanoakseni gender twistillä. Minusta Dostojevskilla on aika samanlainen käsitys.

Mutta ehkäpä tämä ei ole asiassa olennaista. Olennaista on tämä joka ainoan ihmisen lähtemätön perisyntisyys, joka yhdistää meitä kaikkia, pikku Gretasta Bull Mentulaan ja muihin vastaaviin koljatteihin.

Tässä saattaisi olla ylpeälle ihmiselle syy nöyrtyä, kuten Dostojevski ehdotti, mutta eipä sekään hänen päästöjään lopeta. Tässähän istumme.

 

 

Timo Vihavainen to 30.01. 00:11

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vasemmuuden ongelmia

ma 06.04. 22:37

Demokratuuria kohti

to 02.04. 22:52

Epitafiton aika

ma 30.03. 23:06

Ruttolippu

pe 27.03. 01:17

Setä ei viihdy

ti 24.03. 23:56

Kirjattomat, karjattomat miehet

ma 23.03. 23:17

Spenglerin pamfletti

pe 20.03. 23:48

Rikollisuuden ehkäisyä entisaikaan

ke 18.03. 22:23

Ruton näkökulma

ma 16.03. 23:22

Pyhän Yrjön maassa

to 12.03. 22:21

blogit

Vieraskynä

Piispa Teemu Laajasalo on väärässä ja johtaa kristikansaa harhaan

ma 09.03.2020 23:42

Juha Ahvio

Kristus on ajallisen historian voittoisa Herra

to 02.04.2020 22:56

Professorin Ajatuksia

Minä ja Pentti Linkola

ma 06.04.2020 22:36

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Korona on joukkotiedotuksen henkinen AIDS

pe 20.03.2020 23:49

Petteri Hiienkoski

Maassa nimeltä Suomi: Surullinen tarina Sanna Marinin hallituksesta

ke 01.04.2020 16:17

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Globalismista kansallismielisyyteen

pe 27.03.2020 14:29

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Huonosta eläinten kohtelusta koronaepidemiaa ja antibioottiresistenssiä

pe 03.04.2020 14:40

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Ruotsi harhoissa, Putin koronassa ja Suomi eksyksissä?

ma 06.04.2020 22:38

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Sanna Marinin murkkuhallitus kiukuttelee, syyttelee ja väistää vastuuta

to 09.04.2020 10:56

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Pelastetaan saksalaiset pankit?

ti 07.04.2020 14:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

On aivan sama

su 08.03.2020 18:38

Timo Vihavainen

Vasemmuuden ongelmia

ma 06.04.2020 22:37

Matti Viren

5 miljardia

ma 23.03.2020 23:19