Gallupit ovat tulleet: PS on suurin (https://yle.fi/uutiset/3-11149436).

Näyttää siltä, että vuonna 2015 alkanut Hyvä-Median ristiretki PS puoluetta vastaan epäonnistui pahasti.

Mutta miten tämä prosessi oikein käynnistyi?

Uhon nostatus vuonna 2015

Kaikki alkoi PS:n vaalivoitosta vuonna 2015.

Siihen mennessä median päälinja oli kyllä kohdellut perussuomalaisia halveksivasti ja ylenkatseellisesti, mutta suoranaisia suurvalheita ja kaikkeen vääristelyyn valmista pahantahtoisuutta tapasi vasta suhteellisen harvoin.

Toimittajien omat tulkinnat PS puoluetta kohtaan olivat vielä epävarmoja ja jopa miltei journalistisia nykyaikaan verrattuna. Pakolaiskriisi kuitenkin käynnisti prosessin, jossa suomalaisten tietoisuutta haluttiin moukaroida uuteen uskoon.

Valtamedian sai mission.

Toimeksianto paljastui meille kun HS:n päätoimittaja Kaius Niemi ja Ylen päätoimittajan Atte Jääskeläisen keskustelivat 11. syyskuuta 2015 aamu-tv:ssä. Aiheena oli ” Millainen rooli suomalaismedialla pitäisi olla pakolaiskeskustelussa?”

Nämä kaksi suomalaisen poliittisen keskustelun suunnannäyttäjää paljastivat tahattomasti Hyvä-Median ristiretken tavoitteet. Ylen johtaja Atte Jääskeläinen sanoi suoraan, että Yle pyrkii tarkoitushakuisesti muuttamaan kansalaisten käsityksiä suuresta migraatiosta. Kuten Jääskeläinen totesi haastattelussa, kyseessä oli ”ymmärryksen rakentamisesta suomalaisille” ja toisaalta siitä, että ”kaikki suomalaiset joutuvat muuttamaan käsityksiään”. Samoin, että Yle näki tehtäväkseen ”pohjan luomisen sille mitä suomalaisten mielissä liikkuu”. (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artoluukkanen/206627-reporadio-infokanava-vai-kasvatuksen-tuutti/). Kaius Niemi säesti innokkaana tätä suurta tehtävää – nyt puhuttiin suoraan. Suomalaisten juntti-ajatuksia on muutettava!

Kampanja – kuinka runnotaan kansalaisten mielialat!

Uhon nostatus suurelle migraatiolle vaarallista perinteistä kansallismielisyyttä vastaan pärähti siten käyntiin täydellä teholla Ylessä ja HS:ssa. Kansalaisten mielipiteitä alettiin vaihtamaan.

Muutosprosessi näkyi pakolaiskriisin uutisoimisen tarkoituksenmukaisuudessa. Ihmisille työnnettiin kurkusta alas koko ajan -tietoisesti ja selvästi- kahta agendaa. Tärkeintä oli lakkaamaton toisto, jota syvennettiin keskusteluohjelmien yksipuolisella sisällöllä. ”Neljä jalkaa hyvä – kaksi jalkaa paha”.  Oikeaa keskustelua asiasta ei haluttu käydä vaan dialogi oli lähinnä uskonvahvistusta valaistukseen tulleiden kesken.

Hyvä-Median ensimmäinen ”oivallus” oli se, että pakolaiskriisi on mahdollisuus ja positiivinen asia. Tulijat olivat meille taloudellinen ja sivistyksellinen rikkaus ja väärinajattelu oli rasismia, ihmisvihaa ja fasismia.

Toinen agenda oli epä-inhimillistää ja marginalisoida kaiken tämän ihanuuden vastustajat ja jopa varovaiset kriitikot. Median ristiretken negatiivisena tarkoituksena oli vastustaa ”vastuutonta populismia” ja PS-puoluetta. Huomattakoon, että vasta 2017 PS puolueen johtaja joutui tulilinjalle. Hänen mukanaan tulilinjalle joutuivat kaikki mahdolliset – jopa viihdetaiteilijat ja tavalliset ihmiset, jotka suhtautuivat tähän hyökyyn epäillen.

Kaikki epäilijät ovat rasisteja!

Vuonna 2015 alkanut uhoaminen ja pelonnostatus oli aluksi menestys.

Melko monia, mukaan lukien myös joitakin rehellisiä ja hyväntahtoisia, saatiin valjastettua molempien päämäärien vaunujen eteen. PS:n kannatus laski – erityisesti naisten – keskuudessa aivan pohjiin saakka.

Mielikuvapolitiikalla leimattiin ja luotiin maahamme jonkinlainen poliittinen apartheid, jossa  PS-puolueesta oli mahdollista sanoa mitä tahansa.

Tosta vaan lonkalta.

Esimerkiksi presidenttiehdokas ja nyt kohta valtakunnan oikeuteen joutuva Pekka Haavisto, joka heitteli viime vuonna lonkalta – ikään kuin valmiiksi annettuna ja kaikkien hyväksymänä mielipiteenä-, että PS on ihmisvihaajien puolue (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artoluukkanen/240088-epailen-pekka-haavistoa-vihapuheesta/).

Hyvin mielenkiintoista on, että juuri Haavisto aniharvana poikkeuksena vihreistä on sitä ennen suhtautunut PS:ään muodollisen korrektisti. Kuitenkin uhon ja pelon aikana karrierismi käänsi asian päälaelleen: nyt piti aiempien ”sopuilijoiden” osoittaa sataprosenttisuutta lojaalisuutta. Se mahdollisti anteeksiannon saamiseen vanhaan lepsuiluun.

Jo aiemmin, vuonna 2015, oli alusta saakka ”valaistuneille” selvää, että kaikki, jotka epäilivät pakolaismassojen motiiveja, olivat suoraan sanottuna rasisteja kuten Petteri Orpo Helsingin Sanomien haastattelussa totesi (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002846822.html).

Juha Sipilä taas ehätti moraaliposeerauksen Mount Everestille, kun hän kertoi antavansa talonsa pakolaisten omaksi.

Yhteisessä hurmoksessa luotiin ns. hyvä-ihmisten vihaliike, joka oli suojassa syytteiltä, paheksunnalta tai medialta. Kun ihmisiä kiihotettiin – niin nämä kiihottuivat.

Oli niin ihanaa vihata luvan kanssa.

Hyvä-Media sytytti näin vihanliekin. Suomalaisen yhteiskunnan hajottaminen alkoi: syntyi kaksi leiriä ja vastakkainasettelua.

Marraskuu 2018 ja Hyvä-Median kriisi

Ristiretki siis onnistui luomaan ns. hyvisten vihaliikkeen, joka kohdistui väärinajattelua kohtaan. Yhteinen rintama loi vihan kohteen ja kommunistisen ja Lapuan liikkeen ideologisista laatikoista onnistuttiin löytämään ohjeet tähän dilemmaan. Luokkaviholliset tai polseviikit olivat nyt pahiksia – eivät suinkaan sikarikkaat tai Panama-tallettajat vaan ihan oikeat kanssaihmiset – perussuomalaiset.

Oli niin ihanaa ja helpottavaa vihata, alpakoida, päästää barabbas irti blogeissa, syväpöyristyä, raivota, ”rasmusloitua”, huijata ja vandalisoida.. Tärkeintä oli vastustaa ja vihata sydämen pohjasta kun yhteiskunnan eliitti antoi sille oman siunauksensa.

Vastustajat olivat vääriä tai heillä oli ”sairas ajatusmaailma” kuten Antti Rinne Jussi Halla-ahosta kirjoitti (https://www.uusisuomi.fi/uutiset/antti-rinne-kirjassa-jussi-halla-ahosta-alykas-mielipiteiltaan-sairas/fd7c490e-0de4-49a4-a031-5eb729c3a3a0).

Vihaliikkeen sopivana Kerberoksena toimi Suomeenkin asti levitetty antifa-liike, joka puhtaan negatiivisine ja destruktiivisine päämäärineen oli ja on kuin pikku-SA: nyrkkikaarti, joka käy hallitsevien puolueiden todellisten tai kuviteltujen vastustajien kimppuun ei sanoin vaan väkivallalla.

Kansalaisten mielipiteet kuitenkin alkoivat rajusti muuttua, kun todellisuus törmäsi tämän henkisen ristiretken synkkiin seuralaisiin. Oulussa ja muualla tapahtuneet hirmuteot herättivät. Ympäri maata valveutuneet kansalaiset alkoivat ihmetellä, sitä mihin oltiin oikein menossa.

Marraskuussa 2018 alkoi suuri muutos. Kansalaiset kysyivät vuodenvaihteessa toisiltaan ja itseltä: oliko Halla-aho todella perkele? Onko ajattelu rasismia? Oliko todella niin, että Suomessa ei saisi ajatella? Oliko Ylen lakkaamaton propagandamylly oikeassa vai johtuiko sen luukutus vain siitä, että toimittajat olivat mukana ristiretkellä?

Heiluri alkoi liikkua toiseen suuntaan. Suunta oli vastustamaton ja selvä: ihmiset olivat tyytymättömiä ja osoittivat sen huhtikuussa 2019. Sen jälkeen PS:n kannatus on yhä vain kasvanut ja vanhat puolueet ovat nyt eksistentiaalisten kysymysten äärellä.

Hallituksissaan maaseutua yhä rajummin autioittava Kepu on romahtanut niin, että ainoastaan sen kova ydin on olemassa. Trendi on selvä: Kulmunista näyttää tulevan kepun oma Gorbatsov. Sen vanhat kannattajat ovat aprikoimassa omaa tulevaisuuttaan ja perustamassa omia valtuustoryhmiään. Samoin SDP:n kannattajia on alkanut siirtyä tai pohtii siirtymistä sinne, missä työväkeä puolustetaan halpakilpailulta.

Mitä tehdään kun puolue kuihtuu? Ruvetaan silakoiksi!

Tämä viimeinen Ylen gallup todisti, että Hyvä-Median ristiretki on kuollut väsähtänyt ja lässähtänyt –yhdessä sitä kantavien puolueiden kuihtumisen kanssa.

Ihmiset eivät enää usko rasistiksi hokemiseen. Kansalaiset kääntävät radion pois päältä kun sieltä kuuluu sana ”pakolainen”, ”ilmastomuutos”, ”identiteettipolitiikka”, ”oikeudenmukainen muutos” ym.

Tässä vaiheessa normaalit poliittiset johtajat aloittaisivat perääntymisen.

Vanha valta ei kuitenkaan anna periksi helposti. On taisteltava vastaan jollain näennäisesti uudella, kun vanhat keinot eivät toimi. Joulunpyhinä syntyi – siinä silmittömän kinkunsyönnin ja suklaan ahminnan välillä – ns. silakkaliike, jonka tarkoitus on vastustaa PS puoluetta. Pieni ja vain sähköisesti toimiva ryhmä sai heti paikalla valtavan ja aina innostuneen huomion, joka puolelta hyvä-mediaa.

Eli siis liikettä luodaan tosiasiallisesti median toimesta, joka järjestää sille ilmaiseksi mainoskampanjat. Kun sitten mediajulkisuus on vetänyt kylliksi rahaa ja toimijoita puoleensa voidaan siirtyä tosi tekoihin.

Ideana näyttäisi olevan, että antifa on liikaa jämähtänyt ajatuksettomuuteensa ja väkivaltaisuuteensa.

Tarvitaan siksi näennäisesti väkivallaton liike, joka esittää median jo väljähtäneet  iskulauseet ”laajojen ja sivistyneiden kansanjoukkojen” tuohtumuksen hedelmiksi. Ja kun aikaa on sopivasti kulunut ja antifan eroosio edennyt, niin sitten voidaan sitten harkita uudelleen sitä väkivallattomuutta…

Unohtaa ei myös sovi ulkomaiden vaikutusta tässä yhteydessä. Italialaiset sardiinit oivat vaihtuneet silakoiksi hetkessä kuin taikaiskusta.

**

Onneksi muuallakin kuin Suomessa aletaan nähdä joka puolelle ängetyn ”rasisiminvastaisen” sumun läpi.

Lopulta järki voittaa!

Ihmiset ovat nähneet, että PS on myötätunnon puolue, joka ei aja suomalaisten vastakkainasettelua.

ps. Muutama fakta. Naisista PS:ää kannattaa 16,5 % (+ 2,5 %). Työväestön keskuudessa peräti  41,5 % (+ 1,8 %). Lähes samaan aikaan kootun HS:n gallupaineiston mukaan yrittäjäkannatus on 30 % .