Blogi: Timo Vihavainen, ke 11.12.2019 22:12

Vetäytyjät

Hikikomorit ja peräkammarin pojat

 

Viime aikoina on meilläkin opittu tuntemaan japanilainen sana hikikomori. Sanan alkuosa hiki viittaa vetäytymiseen ja komori taas tarkoittaa lepakkoa tai sateenvarjoa.

Hikikomori siis tarkoittaa jonkinlaista itseensä sulkeutunutta ihmistä.

Siitä kysymys onkin. Muuan japanilainen tutkija on arvellut maassaan olevan kenties jopa yli miljoona hikikomoria eli noin prosentin verran. Luulenpa, että ongelma on laajempi kuin jokin huippumuodikas muunsukupuolisuus, johon koko yhteiskunnan pitäisi kuulemma oppia sopeutumaan.

Hikikomorit ovat tavallisia, yleensä nuoria ihmisiä, jotka vetäytyvät ihmisten ilmoilta omaan maailmaansa. Internet ja pelit tarjoavat heille virtuaaliympäristön, johon normaalit ihmissuhteet vaihdetaan.

Moinen vetäytyminen, joka saattaa kestää vuosia, tai sitten koko elämän, ei tietenkään korvaa oikeaa elämää ja merkitsee pakoa siitä ja sen vaatimuksista, jotka japanilaisessa kulttuurissa ovat ankaria. Koska kasvoja ei saa menettää, ne kätketään kokonaan.

En tunne japanilaista ilmiötä sen kummemmin, mutta tiedän, ettei ilmiö ole vieras meilläkään. Meillähän on puhuttu peräkammarin pojista, mihin liittyy vähättelevää ja jopa pilkallista sävyä.

Amerikkalaisen yhteiskunnan kehittämä termi luuseri (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=luuseri ) ei ole koskaan todella kotiutunut meille, koska sen ilmaisema kalvinistinen eetos on vastoin luterilaista perintöämme. Mutta tuo jälkimmäinen on jo hyvää vauhtia hajoamassa.

Toisin kuin kalvinistisessa maailmankuvassa, jossa jotkut on valittu menestykseen ja autuuteen ja toiset taas ovat ansainneet helvetin, on meillä perinteisesti uskottu kaikkien olevan Jumalan edessä samanarvoisia.

Amerikkalainen saattaa aivan luontevasti sanoa, että joku henkilö on vaikkapa viidenkymmenen miljoonan dollarin arvoinen. Perinteisestä luterilaisesta näkökulmasta moinen olisi mielettömyyttä ja pilkantekoa. Niin halpa ei kukaan ole, että hänet voisi rahalla mitata.

Toki tämä on teoriaa ja käytännössä ihmisten arvoa joudutaan joka päivä mittaamaan rahassa. Usein ihmiset pannaan menemään aika halvalla. Mutta eivät ne ylevät perinteet ja periaatteet, vanhatkaan, ihan merkityksettömiä ole.

Vanhustenhoidosta on aina silloin tällöin nostettu äläkkää. Niin tehtiin pari vuosikymmentä sitten ja samaa on veisattu uudelleen taas hiljattain.

On syrjäytyvä nuorisokin saanut huomiota osakseen ihan korkeimmaltakin taholta, mikä tyydytyksellä todettakoon. Ja kukapa ei huomaisi, että aivan valtavasti panostetaan siihen, etteivät erinäiset, eristäytyvät maahanmuuttajaryhmät missään tapauksessa vain syrjäytyisi.

Kaikki nuo ovat tärkeitä asioita. Kun yhteiskunta hommaa kerran itse itselleen vaikeuksia, on sen syytä myös parhaansa mukaan yrittää pitää ne jotenkin aisoissa. Parasta toivokaamme.

Mutta kaiken tohinan keskellä tuntuu siltä, että tuo kotimaisten hikikomoriemme eli peräkammarin poikien ongelma on enemmän ollut esillä puheissa kuin teoissa.

Asia liittyy sentään hyvin läheisesti ihmisarvoon, arvokkuuteen, jonka loukkaamisen on nyt huomattu tulleen koko läntisessä ja siis hieman itäisessäkin maailmassa suureksi ongelmaksi (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dignity ). Se ”oikeistopopulismin” aalto, jota tekopyhästi kauhistellaan, liittyy paljolta juuri arvokkuuden loukkaamiseen.

En tunne ilmiön suomalaisia ulottuvuuksia niin hyvin, että voisin sanoa siitä jotakin yleistä. Sen sijaan tunnen sitä jonkin verran yksilötasolla ja sillä tasollahan me kaikki joudumme elämään ja ongelmat ratkaisemaan.

Ongelman ydin ei ole toimeentulossa, vaikka sekin, luoja nähköön, saattaa tulla hyvinkin heikoksi niillä, jotka eristäytyvät. Niin sanottu suhteellinen deprivaatio on kuitenkin myös materiaalisella alalla se todella tärkeä tekijä. Köyhyyttä ja kurjuuttakin on tässä maailmassa kestetty jopa ilomielin jos, siinä on nähty mielekkyyttä.

Mutta kun tuo mielekkyys häviää, menettää muukin merkityksensä.

Yhteiskuntana olemme velkaa solidaarisuuden myös erilaisia sorrettuja ja solvattuja kohtaan. Rahaahan me jo verorahoistamme annamme, mutta se ei vielä sinänsä ratkaise mitään. Nuo eristyjät tulisi osallistaa. Heille olisi kyettävä osoittamaan mielekäs rooli silloinkin, kun kannattavaa palkkatyötä ei ole.

Tiedän, että jotkut ihmiset viihtyvät erilaisissa työttömien yhdistyksissä ja suorittavat siellä erilaisia hyödyllisiä töitä ja askareita, mökkitalkkarin hommista käsitöihin ja taiteisiin. Tämä on erinomainen asia.

Mutta sitten on niitä, jotka eivät noihin kokouksiin mene. Jotkut eivät edes käytä tietokonetta. Tämä ei johdu kyvyttömyydestä oppia niiden käytön perusteita. Syy voi, kumma kyllä, olla henkilön omasta mielestä jopa periaatteellinen: ei huvita osallistua moiseen pelleilyyn.

Kun joutuu paitsi reaaliyhteisön, myös virtuaalisten yhteisöjen ulkopuolelle, alkaa ihmisen yksinäisyys olla täydellistä. Mikäli uskomme Aristotelestä, se merkitsee myös onnettomuutta. Ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin.

Koko hikikomorien ja peräkammarinpoikien kirjo on tietenkin laaja. On erilaista ja eriasteista vetäytymistä. Jotkut eivät kerta kaikkiaan kaipaa introverttiä lörpöttelyä ja kavahtavat tyhjänpäiväistä seuraa. Sehän voi myös olla normaali ja meillä jossakin äärin jopa kansallinen luonteenpiirre. Emmehän me mitään amerikkalaisia ole emmekä ainakaan ennen ole tunteneet tarvetta sellaisiksi tullakaan.

Mutta liika on liikaa, myös eristäytymisessä.

Joskus on tässä yhteydessä puhuttu aikapommista ja luulen, että siihen on syytäkin.

Uskon, että asialle on yritettävä tehdä jotakin ihan konkreettista. En pysty sanomaan, miten se eri tapauksissa voidaan ratkaista, mutta olen varma siitä, että ongelma on suurempi, kuin miltä se rahallisen arvon perusteella näyttää.

Se sijaan, että huvittaisimme toisiamme kyhäämällä olkiukkoja mielensäpahoittajista ja väärien sanojen johdosta muka loukkaantuneiden ihmisten kärsimyksistä, voisimme ainakin miettiä, millainen ihan oikea loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan on suurin mahdollinen ja miten sellaiseen kannattaisi suhtautua.

 

 

Timo Vihavainen ke 11.12. 22:12

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44