White flight –ilmiö tarkoittaa länsimaissa kantaväestön pakoa alueilta, joille syntyy suuria maahanmuuttajakeskittymiä. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että useimmat kynnelle kykenevät suomalaiset ja länsimaalaiset vaihtavat maisemaa, kun alueelle kertyy suuri määrä afrikkalaista ja / tai lähi-itäläistä maahanmuuttoa.

Ruotsi on maahanmuuttajakeskittymiin johtaneen haitallisen maahanmuuton suhteen pohjoismainen edelläkävijä, sillä siellä on ainakin 60 laajaa kaupunkialuetta, joissa tarvitaan erityistoimenpiteitä. Kansankielellä alueista käytetään nimitystä no go –alue. No go –alueelle on tyypillistä, että autot palavat säännönmukaisesti eikä naisten ole syytä liikkua yksin hämärän laskeuduttua, ja että esimerkiksi palokunta ei voi aina ryhtyä sammutustöihin ilman poliisien antamaa turvaa.

Ikävä kyllä, Ruotsissa vakavat turvallisuusongelmat ovat levinneet nykyisin myös paikkoihin, joita on pidetty turvallisempina alueina. Tämän sai kokea Ylen kirjeenvaihtaja ulkoiluttaessaan koiraa Hagaparkenissa Tukholman ydinkeskustan liepeillä.

Ruotsi on kärsinyt jo vuosien ajan holtittomasta maahanmuutosta, jonka seurauksena maa on noussut Euroopan ykköseksi raiskausten, koulupalojen, ampumistapausten ja kranaatti-iskujen suhteen. Lisäksi Ruotsi kilpailee Ranskan kanssa autopalojen Euroopan kärkisijasta. 

Piittaamatta Ruotsin kehityksestä ovat suomalaiset eduskuntapuolueet vasemmalta oikealle – lukuun ottamatta perussuomalaisia - antaneet tukensa ruotsalaistyyppiselle maahanmuuttopolitiikalle, jonka mukaisesti kaikki otetaan sisään, jotka kykenevät lausumaan sanan asylum ylittäessään rajan.

Suomalainen media ja useat poliitikot pyrkivät toistuvasti valehtelemaan kansalaisille, että suuri osa väärin perustein Suomeen saapuneista joutuu poistumaan maasta saatuaan kielteisen ratkaisun. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä useat turvapaikanhakijat valittavat päätöksestä suomalaisten ihmisoikeusaktiivien avustamana vaatien kielteisen päätöksen kumoamista ja asiansa uudelleen käsittelyä. Prosessi voi kestää vuosikausia.

Lisäksi punavihreiden puolueiden suunnasta on esitetty useaan kertaan sitä, että myös kielteisen päätöksen saaneelle tarjotaan työtä. Punavihreät haluavat toteuttaa vanhan ajatuksensa, jonka mukaan laiton maassa olija muuttuu ajan oloon lailliseksi työnhakijaksi, jonka jälkeen hän pääsee saman sosiaaliturvan piiriin kuin kantaväestö ja jää ikuisiksi ajoiksi suomalaisen yhteiskunnan elätettäväksi.

Useat turvapaikanhakijat eivät omaa kieli- ja kirjoitustaitoa eikä heillä ole koulutusta, joten he kuuluvat luokkaan matalapalkkatyöntekijät. He jäävät / jättäytyvät usein työttömiksi parin ensimmäisen maassaolovuoden jälkeen. Suomalainen sosiaaliturva takaa heidän hyvinvointinsa sen lisäksi, että pimeää työtä on tarjolla, mikäli henkilöllä on tarvetta lisäansioihin.

Suomessa maahanmuuttokriittiset ovat puhuneet jo pitkään väestönvaihdosta, jonka suvaitsevainen väki on puolestaan tyrmännyt salaliittoteoriana ja kansalaisten pelotteluna.

Pääkaupunkiseudun asuinalueiden kehitys puhuu kuitenkin maahanmuuttokriittisten puolesta, sillä niin Helsingissä, Vantaalla kuin Espoossa on jo nyt alueita, joilla maahanmuuttajien prosentuaalinen osuus on kasvanut valtavan nopeasti.

Helsingin Kallahdessa vieraskielisten osuus väestöstä on kasvanut 18 vuodessa 10 prosentista 37 prosenttiin, Malminkartanossa seitsemästä (7) prosentista 27 prosenttiin.

Helsingin osalta kehityksen suunnasta kertoo lisäksi se, että ”vieraskielisten lasten osuus kaikista helsinkiläisistä lapsista on suurempi kuin vieraskielisten osuus koko väestöstä. Vuoden 2019 alussa kaikista 0–6-vuotiaista helsinkiläislapsista 20,9 % oli vieraskielisiä”. 

Helsingin nopeasta muutoksesta antaa osviittaa myös se, että vuonna 2000 kaupungissa oli vain yksi (1) alue, Itäkeskus, jossa maahanmuuttajien määrä ylitti 22 prosentin osuuden koko alueen väestöstä. Vuonna 2018 tällaisia alueita (maahanmuuttajia 22 prosenttia tai enemmän) oli jo noin 20, joista kahdeksassa maahanmuuttajaprosentti on 28 tai enemmän.

Espoon Suvelassa vastaavana aikana (2000 -> 2018) muutos on Helsingin kaltainen vieraskielisten määrän kasvettua kahdeksasta (8) prosentista 37 prosenttiin. Espoon Perkkaan vastaavat prosentit ovat kuusi (6) ja 29.

Vantaan Länsimäen kohdalla prosentit ovat yhdeksän (9) ja 39.

Yllä erikseen mainitut alueet ja luvut ovat vain esimerkkejä, sillä uusia maahanmuuttajakeskittymiä syntyy lisää kohtuullisen nopeassa tahdissa.

Holtittoman maahanmuuttopolitiikan hyödyllisyydestä suomalaiselle yhteiskunnalle kertoo erinomaisen hyvin Espoon kaupunginjohtajan Jukka Mäkelän (kok) keväällä 2019 esittämä vaatimus, jonka mukaan ”Espoolle koituu maahanmuutosta valtavat kustannukset ja valtion pitäisi maksaa niistä suurempi osa”. 

Kokoomuslaisen suusta ei olisi vielä pari vuosikymmentä sitten voinut kuulla vastaavaa valtiososialismiin viittaavaa vaadetta, mutta ajat ovat muuttuneet ja sen myötä kokoomuksesta on muodostunut arvoiltaan punavihreä toveri(tavaritsh)puolue, joka toteuttaa samaa maahanmuuttopolitiikkaa, jota Ruotsin ja Suomen punaiset ja vihreät puolueet ovat tehneet jo muutaman vuosikymmenen ajan.

Ne helsinkiläiset, jotka ovat oivaltaneet kehityksen suunnan ja joilla on varaa poistua haitallisen maahanmuuton tuottamilta alueilta, muuttavat muualle asumaan.

Osalla muuttajista on lapsia, joille vanhemmat haluavat tarjota mahdollisimman hyvät eväät turvallisen ja rauhallisen koulunkäynnin merkeissä.

Ikävä kyllä, Helsingin kaupunki on aikeissa uudistaa vuoden 2021 syksystä alkaen tavan, jolla lapsen koulu ja päiväkoti määräytyvät. Helsingin Sanomien 8.12.2019 julkaistun artikkelin mukaan ”tarkoituksena olisi taata jokaiselle helsinkiläislapselle päiväkotipaikka läheltä kotia ja suunnitella jo siinä vaiheessa, missä hän todennäköisesti käy esiopetuksen, alakoulun ja yläkoulun.

Koulua ei voisi enää nykyiseen tapaan ennustaa suoraan kotiosoitteesta. Nyt jokaisella Helsingin koululla on oma pieni oppilaaksiotto­alueensa. Tulevaisuudessa oppilaat valittaisiin tätä laajemmalta reviiriltä, joka olisi 3–4 koulun ja vielä useamman päiväkodin yhteinen.

Päätösvalta kunkin lapsen paikasta olisi entistä vahvemmin rehtoreilla ja päiväkotien johtajilla. Ideana on nimenomaan sotkea nykyistä jakoa niin, että samaan kouluun tulee lapsia erilaisista perheistä.”

Toisin sanoen Helsingin kaupunki pyrkii pakottamaan lapset päiväkotiin ja kouluun, jonne lapsen vanhemmat eivät välttämättä haluaisi lastaan ohjata.

Aiheesta on tehnyt Helsingin kaupunginvaltuustolle aloitteen sosialidemokraatti Pilvi Torsti. Aloitteessa puhutaan muodin mukaisesti polusta, tällä kertaa lähikoulupolusta, joka alkaisi jo päiväkodista, jota lapselle eivät valitse vanhemmat vaan päiväkodin johtaja.

Varsin neuvostoliittolaista menoa siis, mutta Torstin aloitteen allekirjoituksista löytyy kaikkien muiden puolueiden edustajien paitsi perussuomalaisten nimiä.

Helsinkiläisten valinnanvapautta ja sitä kautta helsinkiläisten lasten mahdollisuutta päästä toivottuun päiväkotiin ja peruskouluun haluavat rajoittaa sdp:n, vasemmistoliiton, vihreiden, rkp:n, keskustan, liike nytin, feministisen puolueen ja kokoomuksen edustajat.

Erittäin todennäköistä on, että Suomi uppoaa Sanna Marinin (sdp) johtaman hallituksen myötä entistä syvemmälle haitallisen maahanmuuton suohon.

Ikävintä nykyisessä tilanteessa on se, että viime eduskuntavaaleissa kansalaiset tilasivat niin sanotun porvarillisen hallituksen, mutta saivat punavihreän, koska Juha Sipilän / Katri Kulmunin johtama keskusta käänsi jälleen kerran takkinsa ja takapuolensa suomalaisten enemmistölle.