Blogi: Timo Vihavainen, to 18.04.2019 23:58

Notre Dame ja hänen kirkkonsa

Rouvamme talo

 

Joskus hieman ihmettelin sitä, että neitsyt Mariaa, joka maailmanhistoriallisen urotyönsä tapahtuessa oli vielä teinityttö ja siten asiaankuuluvasti neitsyt, nimitellään niin usein rouvaksi. (Notre-Dame, Nuestra Señora, Our Lady).

Toki hänestä tuli jo pian Jeesuksen synnyttyä rouva, mutta tuossa vaiheessa hän joka tapauksessa oli vasta kihlattu morsian. Virgo intacta.

Jeesuksellahan oli myös sisaruksia, joista minun mieleeni on jäänyt ainakin Juudas, Jeesuksen veli.

Jeesuksen isä Josef ei tunnetusti ollut hänen biologinen isänsä, mutta joka tapauksessa hänen polveutumisensa lasketaan isälinjaa pitkin ja ulotetaan hamaan Aabrahamiin.

Jos sitten ihan oikeaa biologista sukua eli äitilinjaa katsotaan, niin pyhän Marian äiti eli Jeesuksen mummo oli Pyhä Anna ja hänen puolisonsa Joakim siis Jeesuksen vaari. Pyhyys siis tuntui säteilevän ainakin nuo kaksi sukupolvea taaksepäin ja olisikin omituista, mikäli Jumalansynnyttäjä olisi peräisin kovin kelvottomista vanhemmista.

Mutta tarkoitukseni oli ihmetellä tuota jumalanäidin nimitystä, joka vaihtelee. Nimenomaan neitsyt Mariaa, eli hänen nuorta hahmoaan on ymmärtääkseni yleisimmin tapana rukoilla ja palvoa. Jeesuksen ollessa vauva kulki Maria meikäläisittäin vielä lapsenkengissä ja hyvä niin. Sellainen oli ennen tapana.

Sen sijaan esimerkiksi puhutteluissa nuoruuden korostaminen olisi arvokkaan henkilön kohdalla sopimatonta, sillä ennen maailmassa ymmärrettiin, että se merkitsi tiettyä vajavaisuutta, jota venäjässä sattuvasti kuvataan sanalla nepolnotsennost -ei-täysiarvoisuus. Eihän nuori ollut vielä ehtinyt elämässä täyttää lupauksiaan, tulla siksi, mikä on.

Niinpä olisi ehkä peräti loukkaavaa käyttää niin merkittävästä ihmisestä muotoa neiti, Fräulein, señorita, mademoiselle, Miss ja niin edelleen. Sen sijaan puhutaan rouvasta, jollainen Mariasta tulikin ilmeisesti pian Jeesuksen syntymän jälkeen. Syntymän aikaan hän kuitenkin oli vasta kihloissa, kuten jouluevankeliumi kertoo.

Espanjassa señor/señora -puhutteluissa näkyy vielä selvästi rouvuuden alkuperäinen merkitys, joka viittaa vanhemmuuteen ja vastaa herroittelua. Se korostuu myös kirjallisessa puhuttelussa Muy señora mia: te, joka olette minua paljon arvokkaampi eli vanhempi (seniori) (ainakin symbolisesti)…

Ymmärtäisin asian niin, että neitsyt Maria kuitenkin on samaan aikaan sekä se aivan nuori Jumalan juuri synnyttänyt neitsykäinen että myös varttunut ja arvokas rouva. Kun emme takerru ihmisymmärryksen apriorisiin ajan ja paikan rajoituksiin, ei asiassa mitään kummallista olekaan.

Mystiikan näkökulmasta voi kaikin mokomin olla olemassa samaan aikaan useita neitsyt Marian, Jeesuksen ja kaikkien pyhien hahmoja. Ja uskontohan koostuu mysteereistä, mitä mielestäni hyvin kuvaa sakramentin venäläinen nimitys tainstvo -salaisuus.

Jos uskontoa lähdetään kääntämään arkikielelle ja tekemään siitä yhtä tavallista tarinaa muiden joukossa, syntyy tietenkin vain lisää sekasotkua ja sitähän meillä on jo yllin kyllin, luoja paratkoon, ei vähiten kirkossa.

Uskonnon maailmassa on aivan luontevaa ymmärtää mennyt nykyisyytenä ja yksin tein myös sen eri vaiheet tasa-arvoisina todellisuuksina. Eihän siinä rationaalisuudella pelata, mikäli aiotaan jotakin sille alalle tyypillistä ja tarpeellista saada aikaan.

Niinpä on olemassa erilaisia neitsyt Marian hahmoja, joita voidaan kunnioittaa ja rukoilla. Ortodoksisessa kirkossa se ilmenee vaikkapa niiden ikonien nimessä, joille tietty kirkko on omistettu.

Yksi kirkko saattaa olla vaikkapa uspenijelle eli neitsyt Marian kuolonuneen nukkumiselle omistettu (uspenski-kirkot), toinen Blagoveštšenijelle eli Marian ilmestykselle. Ikonien mukaan saattavat olla omistetut vaikkapa kaikkien surevien lohdutukselle (Vseh skorbjaštših radost), Kazanilaiselle jumalanäidin ikonille (kazanski Bogomater) ja niin edelleen.

Myös itse Kristuksen hahmot vaihtelevat. Toisaalta hän saattaa olla Jeesus-lapsi, toisaalta kärsivä Kristus, mutta myös maailmaa hallitseva messias -Hristos pantokrator, joka on sangen pelottava eikä juuri muistuta herttaista pikku-Jeesusta.

Tämä tuo väistämättä mieleen antiikin jumalkäsityksen, joka tunnetusti oli polyteistinen. Samaan asiaan viitataan hyvin kiinnostavassa teoksessa Uskonnot antiikin Roomassa (Marja-Leena Hänninen, Maijastiina Kahlos ja Ulla Lehtonen, Teos 2012, 398 s.).

Kirjan mukaan antiikin roomalainen saattaisi hyvin luontevasti kysyä nykyajan italialaiselta, mitä muita jumalia tämä rukoilee/palvoo Jeesuksen, neitsyt Marian ja Padre Pion (muuan suosittu pyhimys) ohella?

Nykyitalialainen saattaisi närkästyneenä todeta olevansa monoteisti, mutta asia taitaa lopultakin olla aika suhteellinen.

Antiikin Roomassa jumalia löytyi joka tarpeeseen ja joka kotiin (laarit ja penaatit), mutta myös itse pääjumalilla oli erilaisia funktioita, joita rukoiltiin ja palvottiin tarpeen mukaan.

Niinpä Capitoliumin Juppiter Optimus Maximus oli jumalista suurin ja täydellisin, mutta lisäksi oli monia muita Juppitereita kuten Juppiter Feretrius (voiton tuoja), Juppiter Fulgur (salamoija), Juppiter Ultor (kostaja), Juppiter Victor (voittaja) ja Juppiter Stator (säilyttäjä ja vakauttaja).

Lisäksi syntyi ”vieraita” Juppitereita, kun uusien kansojen jumalia alettiin asianmukaisesti noteerata. Niiden temppelit sijaitsivat Capitoliumin ulkopuolella.

Luterilaiselta taholta näyttää joskus ylenkatsotun katolisen ja ortodoksisen kirkon pyhimysten palvontaa, jossa nähdään monijumalaisuutta, jota oppi kolmiyhteydestä ei taas ole, kuten vakuutetaan. Muhamettilaiset ovat jumaluuden ykseyden suhteen äärimmäisen tarkkoja, vaikka heidän oppinsa vilisee kuolemattomia henkiolentoja, enkeleitä, dzinnejä ja saatanoita.

Sitä paitsi vaikkapa Alin tai Muhammedin hahmot ovat omilleen paljon enemmän kuin pyhimykset katolisille. Niihin liittyvät tabut olisivat varsin huvittavia, elleivät ne olisi elävä esimerkki keskiajan vallasta ihmismieleen kolmannella vuosituhannella.

Joka tapauksessa puhumme siis samaan aikaan sekä neitsyt Mariasta että rouva Mariasta. Luterilaisille hän ei ole uskonnollisesti merkittävä hahmo, mutta samaa ei voi sanoa katolisista eikä ortodokseista. Itse asiassa Marian palvonta on ollut erittäin tärkeä kultti myös eurooppalaisena ilmiönä.

EU:n väri ei suotta ole neitsyt Marian sininen.

Pariisin Notre-Dame on vain yksi hyvin monista Marialle omistetuista kirkoista, joskin luultavasti niistä upein.

Sen palaminen on miltei uskomaton muistutus koko eurooppalaisen kulttuuriperintömme hauraudesta.

Toki aineelliset vahingot on aina voitu jollakin tavoin korjata. Mikäli sen sijaan eurooppalaiset arvot päästetään häviämään, vaikkapa jonkin globalistisen lahkolaisuuden nimissä, saattavat seuraukset olla vaikeammat kestää.

Kulttuuritkin ovat kuolevaisia.

 

Timo Vihavainen to 18.04. 23:58

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44