Parivaljakko Li Andersson – Jussi Halla-aho välinen keskustelu sujui poliittisesti ajatellen ennakko-odotusten mukaisesti Marja Sannikan ja Sanna Ukkolan luotsaamassa viihdeohjelmassa (14.9.2018).
Vastakkain olivat utopistista internationalismi-sosialismia edustava Andersson ja sisäistä (Suomi-) solidaarisuutta painottava, jalat maassa -realismia edustava Halla-aho.
Siinä missä Andersson halasi koko maailmaa eikä piitannut siitä, kuka lystin maksaa ja miten maksaa, Halla-aho esitteli realismiin perustuvan kantansa, jonka [kannan] noudattaminen takaisi kaikille suomalaisille (ja ruotsalaisille ja tanskalaisille ja saksalaisille jne.) hyvän yhteiskunnan.
Historiaa tuntevan ihmisen ei ole vaikea oivaltaa kumman kantaa suomalaisten järisyttävän enemmistön pitäisi edustaa, jos kansakunta haluaa ylipäätään säilyttää olemassaolonsa.
Li Anderssonin edustama internationalismi on kaikkien maailman sosialistien ”kattoaate”, joka tähtää rajattomaan maailmaan. Päämäärän saavuttaminen on mahdollista vain yhteiskunnallisessa asetelmassa, jossa ihmiset ajattelevat samansuuntaisesti kaikista merkittävistä asioista.
Lopullisessa internationalistisessa maailmanvaltiossa ylintä valtaa käyttäisi ”maailmanhallitus”.
Kuten jokainen järjissään oleva ymmärtää, internationalismin päämäärän mahdollisesti toteutuessa on pieni ihminen entistä pienempi ja avuttomampi vallankäyttäjien mielivallan edessä.
Jokainen internationalismia tarjoileva sukupolvi unohtaa ideologisessa kiimassaan ihmiseen liittyvän inhimillisen totuuden, jonka mukaan internationalismi ei tule koskaan valtaamaan maailmaa, jossa merkittävä osa ihmisistä uskaltaa ajatella omilla aivoillaan.
Neuvostoliitto yritti yhdenmukaistaa kansalaistensa ajattelua ja nyt EU pyrkii päämääräänsä samantyyppisellä metodilla saaden massiivista tukea vasemmalle kallellaan olevalta medialta. Euroopan unionissa suositaan enenevässä määrin sensuuria, kirjoituskieltoja ja käräjillä istumista vain siksi, että ihmiset ajattelevat ”väärin”.
Politiikassa alueiden hallintaan ja / tai valtaamiseen pyritään monin tavoin. Päälinjana voidaan pitää
1) suostuttelua ja neuvottelua,
2) taloudellista pakottamista, erilaisia sanktioita, joiden avulla vastahankaiset pyritään samaan polvilleen,
3) muunlaista pakottamista ja väkivaltaa, joka tarkoittaa äärimmilleen vietynä sotaa.
Nykypäivän internationalistit toimivat kuten entisajan sosialistit. Ideologian päämäärän, rajattoman maailman tavoitteluun, johon pyritään a) valehtelemalla, b) omia lakeja ja sääntöjä rikkomalla sekä c) pakottamalla ja uhkailemalla, on siirrytty EU:n johdossa jo aika päiviä sitten.
Anderssonin ja Halla-ahon keskustelussa kiintyi huomio erityisesti kahteen asiaan:
1) edellä mainittuun, Anderssonin edustamaan utopistiseen internationalistiseen ajatteluun, "maailmanhalaukseen", ja
2) siihen, että todellisuudessa yhtä lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet ovat internationalistisen ajattelun suhteen Anderssonin linjalla, hylkäämässä kansallisvaltioon perustuvan sisäisen solidaarisuuden politiikan, jonka lippua pitävät korkealla ainoastaan perussuomalaiset poliitikot.
Internationalismia edustavat väittävät aina ajavansa parempaa demokratiaa ja puhuvat toistuvasti eriarvoisuudesta ja syrjäytymisestä painottaen samalla ”kaikkien mukaan ottamista”.
Tosiasiassa internationalismi on elitistien aate, jonka oivaltaa, kun miettii sosialistivaltioiden valtarakenteita.
Internationalismin tavoittelu ei ole tuonut yhteenkään valtioon vaurautta JA vapautta, vaan aivan päinvastoin, useimmissa sosialistivaltioissa kansalaisten olot ovat kurjat eikä vapaudesta, ajattelun ja / tai tekemisen, kannata edes puhua.
Sosialismi on jaetun kurjuuden aate, jolla ei ole mitään tekemistä vapauden kanssa, kun tarkoitetaan kansalaisten aitoa vapautta. Eliitti sen sijaan porskuttaa ja voi hyvin.
Yllä kerrotut asiat huomioon ottaen on vaikea ymmärtää, miksi suomalaiset keskusta-oikeistolaiset puolueet ovat langenneet sosialistisen harhaopin pauloihin.
Olisiko eräänä merkittävänä syynä sosialistien ja islamin edustajien usein historiassa ja nykyisyydessä käyttämä sana ”rauha”?
Sosialistit ovat aina väittäneet edustavansa rauhan aatetta, islamin edustajat puolestaan rauhan uskontoa. Historian faktat kertovat aivan päinvastaisia asioita.
EU:n kannattajat mainostavat rauhaa yhtenä merkittävimmistä tekijöistä, jota unioni on pystynyt ylläpitämään ja ”luomaan”.
Kun katsoo läntiseen Eurooppaan, ei voi ymmärtää miksi EU-fanaattiset puhuvat rauhasta samaan aikaan, kun ovat tuottaneet maanosaan satoja tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä kulttuureista, joiden edustajilla ei ole pienintäkään halua sopeutua länsimaiseen yhteiskuntaan.
Eivätkö poliittiset johtajat ymmärrä millaiseen lopputulemaan internationalistinen politiikka tulee jälleen johtamaan, jos radikaalia suunnanmuutosta ei tehdä välittömästi.
Eihän voi olla niin, että kaiken taustalla kummittelee joku taho, joka ajaa tietoisesti väkivallan politiikkaa, jonka loppupisteenä on perinteinen sota tai uusimuotoinen, Lähi-idästä tuttu krooninen kaupunkisota Euroopan eri kolkissa?
Turvattomuuden, tosiasiallisen tai pelkän tunteen, kasvu on merkki siitä, että kantaväestö kokee asioiden kehittyvän täysin väärään suuntaan.
Kansalaisten turvattomuuden tunteen kasvu perustuu realismiin. Kun kotiseudun kaduilla ei voi enää kulkea vilkuilematta toistuvasti olan yli, kun tietyntyyppiset jengit pulpahtelevat säännöllisesti esiin, kun kansakunta kokee terrori-iskun ja tunnistaa naisrauhan katoavaisuuden ulkomaalaisten toteuttamien raiskausten määrän järkyttävän kasvun myötä, pitäisi kehitykseen reagoida päättäväisesti ja riittävällä volyymilla.
Ikävä kyllä, Suomen eduskunnassa istuu aivan liikaa Li Anderssonin kaltaisia maailmaa halaavia utopisteja sekä taloudellisista pikavoitoista haaveilevia ahmatteja, joille elämän ainoaksi johtotekijäksi on muodostunut rahankeruu hinnalla millä hyvänsä.
Anderssoneja ja ahneita ei kiinnosta tavallisen suomalaisen tila, heille ideologia tai ahneuden avulla hankittu omaisuus määrittävät elämän arvon.
Ehtiikö Suomi tulevina vuosina liian pitkälle ”Ruotsin tiellä”, sen päättävät kansalaiset kaikissa seuraavissa vaaleissa. Rehellisesti on sanottava, että pahalta näyttää.
Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44