Voiko kristityn Euroopan perintöä pahemmin loukata kuin rynnätä estämään messu Saint-Denis’n basilikassa, jonne on haudattu frankkien hallitsija Kaarle Martel, umaijadien kalifaatin laajentumispyrkimysten pysäyttäjä, joka löi muslimit Toursin taistelussa v. 732 ja pelasti Euroopan. Kirkkoa ympäröivällä alueella ei nykyään asu juuri muita kuin muualta maailmasta muuttaneita muslimeja, jotka eivät kristittyjen kirkonmenoja kunnioita. Basilikan vieressä on ravintola nimeltä Le Khedive, turkkilainen nimitys siirtomaahallitsijalle, kolonisaatiosta alueen haltuunotossa onkin kysymys. Lähellä olevalla torilla leijuu entisistä siirtomaista tuotujen hedelmien ja mausteitten tuoksu. Eurooppalaiset eivät ole puolustaneet perintöään, ja islamisaatio etenee.

Euroopan väestö vaihtuu, ja suuri osa tulijoista on muslimeja, jotka säilyttävät oman uskonsa, omat tapansa ja oikeuskäsityksensä. Eurooppa ja EU ovat nostaneet kädet pystyyn antautuen tulijoiden vaatimusten edessä. EU yrittää pakkosäännöin saada myös Itä-Euroopan kantamaan siirtolaisaallon taakkaa, ottaa osaa turvallisuustilanteensa heikentämiseen. Pitääkö Unkarin Orbán saada kuriin väitetyn epädemokraattisen vaalijärjestelmän vai siirtolaistaakan kantamisesta kieltäytymisen vuoksi? Ranskan presidentti Emmanuel Macron puhuu tiiviimmän eurooppalaisen yhteisön puolesta, haluaa puhdistaa populismin Euroopasta, luopua ahdasmielisyydestä ja kunnioittaa vähemmistöjä. Autoritarismiin ja nationalismiin kiinnittyminen on monikulttuurisuuden vastaista, eikä Macron halua kuulua ”unissakävelijöiden sukupolveen, joka on unohtanut oman historiansa”.

Macron yrittää sen tähden ylläpitää ”liberaalia demokratiaa” pakkokeinoin, taistelee autoritäärisin menetelmin autoritarismia vastaan, ja kuvittelee historiaan vetoamalla oikeuttavansa  juuri sen saman historiasta tutun poliittisen oikein ajattelun. Macron suhtautuu siirtolaisuuteen kuin kohtaloon, Euroopassa on alkamassa ennennäkemätön massamaahanmuuton aikakausi, koska Afrikan väestöräjähdys, köyhyys, ilmastonmuutos ja geopoliittiset konfliktit ajavat ihmisiä Eurooppaan. Afrikan ja Euroopan kohtalot ovat yhteensidotut. Macron on viitannut professori Stephen Smithin uuteen teokseen La ruée vers l’Europe (kilpajuoksu Eurooppaan), jonka mukaan nyt aluillaan oleva väestönvaihto johtaa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana 150-200 miljoonan afrikkalaisen maanosaan muuttoon.

Onko Euroopasta kadonnut vapaa tahto? Alistuvatko eurooppalaiset väistämättömään tehden siitä hyveen? Smith on sitä mieltä, että Euroopan apu Afrikalle lisää maahanmuuttoa Afrikasta, avustusrahoja käytetään muuton kuluihin. Macron jopa haluaisi rakentaa EU:lle uuden rahoitusohjelman, millä katettaisiin turvapaikanhakijoiden vastaanoton kustannukset uudessa saapumispaikassaan. Onko maahanmuuttajien elättäminen yhteiskunnan varoin tulijoittenkaan edun mukaista. Derya Little, jolla on kokemusta muslimina muslimimaassa asumisesta, epäilee erityisesti muslimien mahdollisuutta integroitua länsimaihin massamaahanmuuton oloissa. Kun ihminen tulee yhteiskunnasta, missä naisten asema on alisteinen, pukeutumiskoodi pakollinen, korruptio rehottaa, eikä tyhjästä makseta, niin sellaiset käsitteet kuin työn etiikka, rehellisyys, tasa-arvo ja demokratia ovat merkityksettömiä.

Siirtolainen tulee riippuvaiseksi yhteiskunnan tuesta, koska kielitaidottomana länsimaisessa yhteiskunnassa tarvittavien taitojen puuttuessa hän jää marginaaliin, eikä saavuta työllään sellaista materiaalista hyvää, mitä varten hän matkalle lähti (koska useimpien ei olisi tarvinnut lähteä, köyhyydestä on helpompi ponnistaa oloissa, jotka tuntee). Hän saa syödäkseen ja katon päänsä päälle; kotona islamin perustalle rakennettu yhteiskunta hillitsi näennäisesti säädyllisyyden ja miehisen velvollisuuden vaatimuksen avulla rauhattomuutta, mutta lännen siirtolaisghetoissa kiinnittymisestä uskontoon tulee radikalisoiva tekijä, eikä lännen moraaliton elämänmeno, uskonnollisuudesta luopuminen houkuta assimiloitumaan. Eurooppa on muslimille valmis poimittavaksi, menneisyydessä vääräuskoiset olivat valmiita armeijoillaan puolustamaan itseään, nyt heidän heikkoutensa on avoin kutsu.

Kristinuskon vaikutuksen lakatessa kulttuurimme on vain tyhjä kuori, eikä mikään määrä myötätuntoa ja toiveikasta ajattelua poliittisen korrektiuden kuorruttamana muuta sitä tosiasiaa, että sekä isäntämaan että maahanmuuttajan tulevaisuus on synkkä. Se, mikä on tehnyt länsimaista kadehdittavia, on kristinuskon perustalle rakennettu, eikä humanitaarinen auttamisen mieli riitä tyydyttämään hengellistä nälkää. Individualismi, kiire, pinnallisuus, materialismi tekee toisenlaisesta kulttuurista tulevan pysyvästi vieraaksi. Smith puhuu kehitysmaista tulevista maahanmuuttajista taloudellisena taakkana, huoltosuhde ei kohennu, koska maahanmuuttajat saavat jatkuvasti enemmän tulonsiirtoja ja sosiaalisia palveluja kuin kantaväestö, taloudellinen tilanne vain vaikeutuu. Siksipä Euroopan tilanteesta ei voi vetää johtopäätöstä, että on parempi toivottaa maahanmuuttajat ”tervetulleeksi” kuin rohkaista kantaväestöä tekemään lisää lapsia.

Siirtolaisuuden kulkusuunta on lähes kokonaan etelästä pohjoiseen, hyvinvointivaltioihin, joiden syntyvyys on vähenemään päin, niinpä OECD-maiden väestön kasvu on suurelta osalta seurausta länsimaiden kulttuuria uhkaavasta maahanmuutosta. YK:n laskelmien mukaan näihin maihin vuosien 2000 ja 2015 välillä on vuosittain tullut 4 miljoonaa siirtolaista (ja tulee vuoteen 2050 mennessä 91 milj. lisää), ja kun vauraat maat menettänevät alhaisen syntyvyyden vuoksi 20 miljoonaa kansalaista, niin 82% väestönkasvusta tulee kehitysmaiden maahanmuutosta. Suurkaupunkien muutos on jo silmin nähtävää, Saksassa jo puolet 0-7 -vuotiaista lapsista on maahanmuuttajataustaisia, Münchenin ekaluokkalaisista 58% on maahanmuuttajien lapsia. Ruotsissa alle 44 vuotiaista 42% on vierasmaalaisia. Tanskassa joka viides syntyvä lapsi on ulkomaalaistaustainen. Pariisin asukkaista n. 15 % (1,7 milj.) on muslimeja (arvio, koska Ranskassa ei tilastoida ihmisiä uskonnon mukaan) eli yksin Pariisissa asuu puolet siitä määrästä, mikä koko USA:ssa. Suuri osa eurooppalaisista ei ymmärrä, mitä on tapahtumassa.

Euroopassa asuu nyt 9 miljoonaa Afrikasta muuttanutta. Afrikan kannalta on huolestuttavaa, että lähtijät ovat sitä syntymässä olevaa keskiluokkaa, jonka tehtävä olisi luoda poliittista vakautta ja talouskehitystä. Köyhät, vaikka sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit muuta väittävät, jäävät paikalleen, heillä on täysi työ selvitä jokapäiväisen elämän haasteista, eikä heillä ole rahaa matkustamiseen. Eurooppalainen eliitti, joka asettaa talouden etusijalle, ei ota huomioon, kuinka suuren uhan maahanmuutto luo länsimaisen sivilisaation säilymiselle ja Afrikan kehitykselle. Sentimentaalinen humanitaarista apua turvapaikanhakijoille jakava kansalaisjärjestöjen aktivistijoukko ei ymmärrä olevansa mukana ylläpitämässä sortojärjestelmää, missä ihmissalakuljettajat rahastavat aina uutta länsimaalaisten avustamaa Välimeren ylittävää joukkoa. Melko riskitöntä lähteä, kun vastaantulijat antavat auliisti apuaan.

Smithin mukaan optimistisin tulevaisuudennäkymä Euroopalle olisi Eurafrican kehittyminen, silloin maahanmuutolla rakennettaisiin ”tervetullut” monikulttuurinen Eurooppa, missä etninen sulautuminen on täysin hyväksyttyä ja luonnollista. Tämä merkitsee kuitenkin hyvinvointivaltioiden loppua, koska anteliaat sosiaaliohjelmat eivät sovi yhteen laaja-alaisen maahanmuuton kanssa. Toinen mahdollisuus on Fortress Europa (Euroopan linnoitus), jolloin Eurooppa puolustaa elintilaansa ja elämänmuotoaan, mitä yleisesti pidetään taisteluna, mitä ei voi voittaa, ja jopa häpeällisenä toimintana, mutta EU:lla on myös kyky tehdä sopimuksia ulkopuolisten valtioiden kanssa pysäyttääkseen maahantulon.

Kuinka todennäköistä on saavuttaa kansan hyväksymä monikulttuurisuus? Monikulttuurisuudesta on tullut Euroopan virallinen ideologia, minkä yksipuolista sanomaa niin koulu kuin media saarnaa päivästä päivään, silti kansa on jakaantunut. Äskettäin Ranskan valtavirtamedia suuttui kun julkaistiin laaja islam-tutkimus toisen ja kolmannen polven muslimien yhä syvemmälle islamille antautumisesta ja Ranskan laeista piittaamattomuudesta, tutkija Olivier Gallandia ja hänen ryhmäänsä syytettiin ”muslimien leimaamisesta”. Polarisoitumista tuottaa maahanmuutosta, uskonnosta, etnisyydestä ja poliittisista näkemyksistä nouseva jännite, kertoo toinen eurooppalainen tutkimus, kymmenen vuotta sitten jakaantuminen ei ollut läheskään näin selvää. Euroopan  huojuvaa tilannetta lisää poliittisen johdon heikkous ja realismin puute.

Macron kävi vierailulla Yhdysvalloissa ja puhui Washingtonissa muistellen 11/9 -iskua todeten, että terrorismi on se kova hinta, mikä meidän pitää maksaa vapaudesta. Hän ei tietenkään maininnut sanoja islam, muslimi tai jihad. Syyllisyyttä eivät eurooppalaiset poliitikot ota kantaakseen, päinvastoin he esittelevät itsensä vapauden sankareina, jotka eivät sulje ovia kehitykseltä. Eivätkö kuitenkin ne ihmiset, jotka menettävät henkensä terroristien iskuissa ole niitä, jotka maksavat hintaa poliitikkojen pelkuruudesta. Macron sanoi, että jos suljemme rajamme, se tulee vain lisäämään pelkoa, ja estää maailman menemisen eteenpäin. Erikoinen logiikka. Vaarallisena pidetään islam-kritiikkiä, ”vale-uutisia” ja nationalismia, mitä korostetaan ääri-liitteellä, jotta kansallismieliset saadaan näyttämään uhalta.

Joitain viitteitä on olemassa siitä, että on syntymässä tervettä vastareaktiota tappiomielialaan. Noin sata Ranskan eturivin kulttuurivaikuttajaa allekirjoitti islamilaista totalitarismia vastustavan julkilausuman maaliskuussa. Islamin väkivaltaan kehottavia tekstejä tulee kieltää. Islam esiintyy suvaitsemattomuuden uhrina, ja on vaatinut ja saanut oman erityisaseman, mistä on syntynyt eräänlainen apartheid-tilanne, josta käsin se näytellen hyväntahtoista käy alistavaa poliittista ja kulttuurista valloitussotaa. Allekirjoittajat vastustavat hiljaista alistumista islamille ja toivovat yhteiskuntaa, missä naisia ei pidetä alempiarvoisina, eikä mikään uskonto alista lakia alleen.

Ranskassa näkyy myös uudenlaista kristinuskon elpymistä. Katolinen Civitas-organisaatio ja perinteitä kunnioittava kansallinen liike on muuttunut puolueeksi, joka taistelee kristianisaation puolesta. Ihmiset on syösty kuilun partaalle, ja on aika alkaa toimia itsesuojelun vuoksi. Avoimet rajat ja vastikkeeton sosiaaliturva houkuttaa kehitysmaalaisia muuttamaan Eurooppaan, mikä ei ole siunauksellista eristyksiin joutuvien maahanmuuttajien eikä velvollisuuksien raskauttamien isäntämaan kansalaisten kannalta. Ns. yhteisiä arvoja ajavat poliitikot ja valtamedia hämmentävät aidon ymmärryksen syntymistä maanosan tulevaisuutta uhkaavista tekijöistä. 

Lähteitä:

Bawer, B. 2018. Macron vs. reality: slippery words from a shameless islam appeaser. Frontpage magazin, 30.4.

Devlin, F. R. 2018. The Rush to Europe. American Renaissance, 23.3.

Hale, V. 2018. Macron calls for ”European sovereignty”, urges EU to purge ”populism” across the continent. Breitbart, 18.4.

Hale, V. 2018. Macron: Europe entering age of ”unprecedented” mass migration, ”shares destiny” with Africa. Breitbart, 17.4.

Little, D. 2018. Islam, immigration and the decaying Christian west. Crisis-magazine, 12.4.

Muff, S. 2017. If Charles Martel were alive today. Crisis-magazine, 23.10.


Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.