Hallituksella käsissään nyt kuuluisan ruotsalaisen sotasankarin, amiraali Ingengöran ongelma. Miksi asiat ovat niin huonosti kuin ne ovat, vaikka emme ole tehneet mitään?

Miten meillä voi olla nousukausi mutta ihmiset eivät työllisty eikä köyhyys vähene?

Vuodesta 2008 alkaneen taloudellisen laman ote ei ole hellittänyt vieläkään vaikka meiltä mitataan yli 3% talouskasvua. Mielenkiintoisinta tässä tilanteessa on se, että kotimaiset toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet yhtään mihinkään. KIKY-sopimus vei ihmiset kesälomarahat ja vähensi kotitalouksen ostovoimaa ts. hallitus nyppäisi vielä jäljellä olevasta vihreästä lehdestä sen minkä kykeni.

Isku kohdistui kipeästi kotimaiseen kulutukseen ja tavallisiin ihmisiin. Ay-liike allekirjoitti sopimukset siinä uskossa, että lama voitettaisiin tällä teolla. Todellisuudessa se oli vain suora tulonsiirto eikä vaikuttanut mihinkään. 

Sipilän hallitus on omassa talouspoliittisessa toiminnassaan ollut epäonnistuja - ajopuu.

Se ei ole kyennyt tasapainottamaan julkista taloutta eikä työllisyyttä ole vielä saatu riittävään nousuun. Myös maan talouden kasvu on ollut kituliaan hidasta. Näyttää myös siltä, että maailmantalouden nousu ei ehdi vaikuttamaan ennen seuraavaa taantumaa. Kun devalvaatio-mahdollisuus on purettu, on Suomella vain yksi mahdollisuus: me tarvitsemme pitkäjänteistä talous- ja teollisuuspolitiikkaa, jossa maan infrastruktuuri ja investointikulttuuri voidaan virittää uudenlaiseen positioon.

Hallituksen innovaatio: Aktiivi-malli ts. puoliorjuus voltilla

Tähän ei kuitenkaan mennä. Nyt elämöidään maailmantalouden paranemisestä (johon ei olla syypäitä) ja taputellaan toisia selkään asioista, joita ei olla tehty.

Sipilän hallituksen ainoana omaperäisenä vastauksena työllistymisen ongelmiin on pakottaa laiskat työttömät ahkerammin hakemaan työtä ja kouluttamaan itsensä.

Aktiivimalli on kuin ihanohut meetvurstisiivu kokoomuslaisesta sielunelämästä.

Aktiivimalli on tapa motivoida laiskanpulskeat työttömät ja napinoitsijat.  

Uudistuksen idea on aktivointi: työttömän pitää olla reipas, topeva, etsiä töitä haravalla, kurkistella eri paikkoihin, tehdä voltti ja hyppiä trampoliinilla. Jos näin ei tee on tuloksena sakko: ”työttömyysetuuksia leikattaisiin väliaikaisesti 4,65 prosenttia niiltä työttömiltä, jotka eivät kolmen kuukauden seurantajaksolla osoita aktiivisuuttaan. Aktiivisuuden voi osoittaa joko pätkätöissä tai osallistumalla työllisyyspalveluihin.”

Eli ole topeva ja aktiivi. Älä mätäne nurkissa. Työttömyys on laiskuutta ja itseasiassa ihan oma vika. Se kertoo siitä, että ihminen on epäkelpo, mitätön, kurja, ja surkea. Työtön on sitä huonompaa ainesta, jonka lisääntyminenkin on hieman epäilyttävää.

Tai kuten merkittävä kokoomuslainen vuosisatais-ajattelija Juhana Vartiainen toteaa: ”jokaisella on velvollisuus elättää itsensä”. Se, joka heittäytyy yhteiskunnan armoille on siten puoli-orja, jota voi pistellä tai laittaa halstariin. On oltava vapaus kuten Etelärannan oma ministeri Mykkänen toteaa: on muutettava työn perässä sumeilematta!

Juhanan malli: puoli-orjuus takaisin?

Kyseessä näyttää olevan se wanha kokoomuksen ihannoima malli orjuudesta. Sillä on poliittiset etunsa mutta sillä on myös haittapuolia. Orjuus lopettaa kaiken turhanaikaisen mankumisen palkoista. Toisaalta koko-orjuus on kallista. Orjuus antiikin aikana oli nimittäin kallis instituutio. Kuten runoilija Juvenalis ilmoitti: ”magno servorum ventres” – orjien vatsat maksavat paljon.  Roomalaisten isäntien oli maksettava orjien ruuat ja vaatteet sekä majoitus. Se oli kovin tyyristä.  

Uusi suomalainen orjuudenmuoto olisi puoli-orjuutta a la Juhana. Palkkatyöläisten tulevaisuus on olla yksityisyrittäjä; jolla ei ole työttömyyskorvausta eikä eläkettä. Olisi vain Juhanan malli: työtä kuolemaan saakka!

Ei tähän voi muuta sanoa sen että: "Jo riittää!"

Arto Luukkanen