Katselenpa tässä uutisia Saksan liittopäivävaaleista. Kauhistelen – kuten Ylen toimittaja olettaa meidän kaikkien nyt tekevän – sosiaalidemokraattien sortumista ja vihreiden surkeaa tulosta.

Vaalikommentoinnin kruunaa meidän oman pääministerimme lauseilu siitä miten ”tulos oli ennakoitavissa-kin mutta siinä oli myös odottamatonta-kin”.  Tämä latteus kuitenkin sopii, sillä odotetun vaalituloksen myötä EU:n ”merkeellistyminen” etenee pian täydellä vauhdilla.

Suomi seuraa tätä kehitystä nöyrästi kuin aasi, jota talutetaan uuteen talliin.

Entä mikä hallitus sopisi Merkelille ja Macronille?

Blogin kysymys kuuluu kuitenkin seuraavasti: entä jos Suomen seuraavissa eduskuntavaaleissa voittajiksi tulisivat nykyisten kannatusmittausten kuninkaat: Kokoomus, SDP ja ennen kaikkea vihreät?  

Syy tähän aprikointiin löytyi vihreiden tänä syksynä antamista merkillisistä kommenteista: pari päivää sitten presidenttiehdokas Haavisto vaati vihapuheitten ankarampaa kriminalisoimista ja tätä ennen vihreiden puheenjohtaja halusi painottaa sitä, että lakeja kannattaa noudattaa ”omaa harkintaa käyttäen”.

Siis minkälainen olisi vihreiden – nykyisten hyvisten hallitus?

Historia antaa meille mielenkiintoisia esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun vallan ottaa ”vapauden ystävien hallitusmuoto”.

Hyveisiin ja ennaltatiedetyn totuuden omistaminen vie aina hirmuvaltaan, jossa hyvisten joukko kiihottaa itsensä sentimentaaliseen kiihkoon pahiksia ja vastustajia vastaan.

Tämä vihreä populismi olisi sitäkin vaarallisempaa koska se perustuisi fariseamaiseen vainoharhaisuuteen ja uskoon omasta rikkiviisaudesta.

Järkihallitus: kokoomus ja vihreät?

On hyvä muistaa, että tällainen hallitus olisi äärimmäinen tehokas. Vihreät hallitsisivat ”realistisesti”.  

VIher-kokoomushallituksen aikana olisi mahdollista pykätä tusinoittain ydinvoimaloita, raiskata Talvivaaran järviä rikillä ja lahjoittaa kaivosoikeuksia tai rautateitä ulkomaalaisille. Avioliitto kokkareiden kanssa merkitsi sitä, että he olisivat ”järkeviä” ja pitäisivät näppinsä erossa taloudesta ”ekologisen ja sosiaalisen kestävän kasvun” nimissä.

Suurin sorto tulisikin kohtaamaan taviksia ja rivikansalaisia, joiden elämästä tulisi sietämätöntä hyveiden vahtimista ja arkielämän kurjuutta.

Vihreät saisivat mieluusti valtakunnan ajatuspoliisin vanhurskaan osan ja he tekisivät siitä taidetta.

Hallituksen arvosteleminen olisi sen jälkeen kriminalisoitua vihapuhetta: epäiltäviä olisi joka puolella niin netissä kuin sen ulkopuolella.

Kunnon ihmisten viha olisi sitten hyvä suunnata väärinajattelijoita vastaan. Vanhurskas viha olisi silloin sallittua ja jopa toivottavaa: väärinajattelijat olisivat pökäleitä, mätisäkkejä ja sikoja (kuten nyt somekeskustelussa erästä kansanryhmää nimitellään). 

Tavisten arkielämän tuhoaminen tapahtuisi vähitellen mutta päättäväisesti. Hyvänä esimerkkinä siitä on se, että Touko Aalto ilmoitti haluavansa keritä kilometrikorvaukset ja diesel-autot.

On myös luultavaa, että Touko-Petterin akselin aikana sähkölaskut monikertaistuisivat. Sähkölaskun maksamisesta tulisi elämän tarkoitus – syy siihen miksi synnyimme.

Vihreiden ahkeruus näkyisi siinä, että se lisäisi ”tovereiden valtaa” ja ympäristöveroja.

Ympäristöhallinto paisuisi; uudet toverit eivät epäröisi tästäpommittaisi omia jeesnaisiaan ja miehiään joka taholle.

Me saisimme myös paljon - hyvin paljon enemmän Toukon "ystäviä" maahamme.

**

Tällainen järjestely olisi uuden EU:n voimakaksikon ihannehallitus Suomeen. 

Euroopan merkeleellistyminen etenisi.  Ja kiilapoikana hytkyisi ”Touko-Petterin koalitio”. 

Arto Luukkanen

Järvenpää