Neuvostoimperiumin tappoivat kuihtuvat aatteet ja talouden rappio.

Moskovan vanhakantaisille kommunisteille jäi jäjelle ainoastaan väkivalta, jota se yritti harjoittaa vielä 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Sekään ei lopulta auttanut.

Lopulta kun rahat loppuivat, niin Neuvostoliiton eri kansat muistivat, että ne olivat venäläisiä, saksalaisia, burjaatteja ja baltteja. Neuvostoliitto hajosi onneksi kypsällä tavalla, ilman suurta väkivaltaa.

EU:n imperiumi on toista maata.

Sen talous-, raha- ja sisäistä politiikkaa harmonisoidaan mutta toisaalta se on alkanut jo hajota. Iso-Britannia pääsi vapaaksi ja Puola ja Unkari haluavat säilyttää vielä 1970-luvulla läntisessä maailmassa hyväksytyn ”isänmaiden Euroopan”, jossa kansallisvaltioilla on tärkeä osa ja jossa kuunnellaan kaikkia yhteisön jäseniä.

Syy Brysselin pakkovallan vastustamiseen liittyy historiaan ja neuvostokokemukseen. Itä-Euroopan mailla on vielä elävässä muistissa se miten kuoleva imperiumi yritti riistää niitä ja tuhota niiden kansallisen elämän. Sanelulla, pakolla ja väkivallalla niitä ei hevin saada kuriin.

Rangaistaan Puolaa ja Unkaria!

Miksi nämä maat ärvelöivät?

Syy välirikkoon on se, että nämä maat eivät halua tunnustaa kansainvälisen rikollisuuden, mafian ja ihmissalakuljettajien oikeutta ansaita rahaa ihmiskaupalla. Ne eivät halua Italiaan tulleita ihmisjoukkoja maahansa ja vetoavat EU:n perusarvoihin ja sopimuksiin.

Ne perustelevat myös kantaansa sillä, että ihmissalakuljetuksesta ja pakkomigraatiosta on tullut kannattavia rikollisen toiminnan aktiviteetteja, joita EU:n toiminta pakolaisten pakkosiirroista vastusteleviin maihin osaltaan tukee. Nämä maat eivät halua tätä. Pelkkää silmänlumetta on ”huolestuneisuus” Puolan perustuslakituomioistuimen kokoonpanosta. Kaikkialla Euroopassa, missä tällaisia tuomioistuimia on, nimitetään niiden jäsenet poliittisesti.

Dublinin sopimuksen mukaan pakolaiset pitäisi jättää ensimmäiseen turvalliseen maahan. Myös EU:n korkein oikeus on hyväksynyt tämän periaatteen. Kysymys on kuitenkin miljardien bisneksestä, josta hyötyvät organisoidun rikollisuuden lisäksi myös puolihämärät tahot EU:n byrokratiassa. Kun Puola ja Unkari vetoavat konsensusperiaatteeseen ja EU:n perusarvoihin niin Brysselin byrokraatit leimaavat nämä maat ns. arvoroistoiksi ja siksi esimerkiksi Saksassa juristit vaativat sitä, että Puolalta otetaan pois sen äänivalta EU:ssa.

Ongelmana on vain se, että päätös vaatisi täyden konsensuksen. Unkari ei kuitenkaan suostu tähän ja siksi juristit miettivät juuri nyt sitä voisiko tähän samaan prosessiin liittää myös Unkarin, jolloin sen myötämielisyyttä ei tarvittaisi.

Kysymys on lyhyesti sanottuna sikailusta, jota harjoitetaan jaloin periaattein.

Mitään velvoittavia sopimuksia saada nämä ihmissalakuljetusta vastustavat maat ruotuun ei ole ja kuten rakas sisäministerimme Risikko totesi kuolemattomassa lausahduksessaan: ”sääntöjä ei ole ja jotkut eivät noudata niitä!”.

Imperiumin arvot? EU:n arvot?

Historian opetus imperiumeista on tyly. Ne hajoavat.

Yleensä hajoaminen tapahtuu taloudellisista syistä. Alkuvaiheen laajentumisen jälkeen niiden taloudelliset voimavarat ehtyvät. Rahan loppuessa myös sen arvot: olivatpa ne liberaaleja tai autoritäärisiä eivät kykene liimaamaan erilaisia etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä yhteen.

Kun raha loppuu, niin arvot pyyhkäistään syrjään ja otetaan pakkokeinot käyttöön.

Rahan loppuessa myös arvot kovenevat ja paljastuvat; esimerkiksi Neuvostoliiton loppuvaiheessa lahoavaa imperiumia pitivät koossa enää armeija ja erikoispalvelut, jotka yrittivät viime hetkellä vuonna 1991 elvyttää imperiumia vallankaappausyrityksellä.

Imperiumeilla on ollut aina kauniita arvoja. Ne vaihtelivat viime vuosisadalla aina brittien ”valkoisen miehen taakasta” ranskalaisten ”sivilisoimistehtävään” saakka. USA:lla kohdalla puhuttiin ”vallan vastuusta” ja ”kohtalon manifestista”, joka johti maailmaa sen ylivaltaan.

Neuvostoliiton arvot liittyivät marxismi-leninismiin ja ajatukseen siitä, että kehitys vie kohti maailmanvallankumousta, jossa riistettyjen luokkien ihmiset siirtyvät sosialismiin vallankumouksen kautta. Uuden Venäjän kansalliset arvot eroavat näistä ja maa on omaksunut uudelleen entisen imperiaalisen Venäjän arvoja.

EU:n arvot ovat sekoitus läntistä ja itäistä perinnettä. Unioni toistelee dokumenteissaan ennen I maailmansotaa vallinneiden imperiumien arvoja kuten sivistystehtävää ja rauhaa. Litania on pitkä: ihmisarvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio.

Sen omien määritelmien mukaan nämä arvot yhdistävät jäsenvaltioita eikä unioniin voi kuulua yhtään maata, joka ei tunnusta edellä mainittuja hyveitä. EU:n päätavoitteena on puolustaa näitä arvoja Euroopassa ja edistää rauhaa ja jäsenmaiden kansalaisten hyvinvointia.

Ongelma on vain se, että nämä arvot ovat selektiivisiä ts. niitä käytetään aseina tottelemattomia kohtaan ”sikailuperiaatteen” mukaisesti.

Suomelle tämä periaatteen vastustamisen luulisi oleva itsestäänselvää. Ajatus on selvä: jos Bryssel sikailee Puolaa ja Unkaria vastaan, niin miten paljon helpompi sen on sikailla tällaista pientä, kilttiä ja tottelevaista maata kuin Suomea kohtaan.

Pelkkä uhkaus tai puhelinsoitto riittää kun meillä on tällaiset johtajat, jotka ovat valmiita kierähtämään selälleen pelkästä ajatuksesta (pienenä ja avoimimpana esimerkkinä Vanhasen suvereniteetista tinkimispuheet).

Mitä pitäisi sitten tehdä!?

Ensinnäkin, järjestäytyneen rikollisuuden ihmissalakuljetus Eurooppaan on lopetettava. Macronin idea vaikka Libyassa sijaitsevista leireistä on hyvä. Meritaksit kuuluvat Suomenlahden saaristoon – eivät Välimerelle.

Toiseksi, EU:n sikailun on loputtava; itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin ei pidä puuttua. Se on sitä puhdasta bolsevismia ja neukkumeininkiä.

Isänmaitten Eurooppaa tarvitaan sen sijaan edelleenkin.