Blogi: Vieraskynä , ke 14.06.2017 22:57

Poikkeuslaista liittovaltiokehitykseen eli: miksi eduskuntaryhmät hajoavat

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen palauttaa mieleen vuoden 1974 UKK-poikkeuslakihankkeen. Se on yksi itsenäisen Suomen historian ja kansanvallan synkimmistä tapahtumista. Se muistuttaa siitä, miten valta turmelee käyttäjänsä ja miten pikkupoliitikkoja käytetään isompien pelinappuloina valtapoliittisissa peleissä, joita demokratian kulisseissa pelataan.

Noin 45 vuoden takaiset tapahtumat selittävät osaltaan lähihistorian käänteitä. Yhtymäkohdat ovat ilmeisiä.

Poikkeuslaki virallisen ulkopolitiikan varmistamiseksi

Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) ryhmä hajosi vuoden 1972 lopulla: enemmistönä ollut oppositio erosi ja perusti Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP). Ryhmän hajoaminen oli välttämätöntä sille, että presidentti Urho Kekkosen (kesk.) toimikautta oli mahdollista pidentää poikkeuslailla. Päätös oli tehtävä peruslainsäätämisjärjestyksessä ja lain kiireelliseksi julistaminen edellytti viiden kuudesosan enemmistöä.

Poliittinen valta Suomessa oli keskittynyt presidentti Kekkoselle, jota keskustapuolueen lisäksi tukivat vasemmistopuolueet. Hän oli edellisen valintansa yhteydessä vuonna 1968 ilmoittanut, ettei suostuisi enää vaalikampanjointiin. Hän piti sitä arvolleen sopimattomana "narripelinä".

Aiempaan ilmoitukseensa sidottu Kekkonen pyysi vahvan seuraajaehdokkaansa ulkoministeri Ahti Karjalaista (kesk.) ehdottamaan presidentin toimikautensa jatkamista poikkeuslailla. Vastentahtoinen "perintöprinssi" joutui nöyrtymään.

Ulkoministeri Karjalainen ehdotti poikkeuslakia vuoden 1972 alussa. Hän vetosi sen tueksi tietenkin virallisen ulkopoliittisen linjan ja luottamuksellisten Neuvostoliiton suhteiden jatkuvuuden varmistamiseen. Kekkonen oli niiden takuumies, jota ”tarvittiin”, koska Suomi oli solmimassa vapaakauppasopimusta Euroopan talousyhteisön (EEC) kanssa.

Leimakirves heilui – silloinkin

Ulkopoliittista linjaa ja Suomen turvallisuutta uhkasivat kuitenkin "neuvostovastaiset" ja "fasistiset voimat". Niin ainakin uskoteltiin. Leimakirves heilui: ulkopoliittisesti arveluttavat tahot eivät olleet "salonkikelpoisia". Valtionmedia YLE pönkitti kritiikittä virallista linjaa – silloinkin. Elettiin suomettuneisuuden synkimpiä aikoja. 

Keskustan ja vasemmiston parlamentaarinen voima ei yksin riittänyt poikkeuslain kiireelliseksi julistamiseen. Alkoi muiden puoluejohtajien suostuttelu. Ensimmäisinä taipuivat pienten kansanpuolueiden (RKP ja LKP) johtajat. Viimeinen taipui myös kokoomusjohto, vaikka puolueella vielä edellisissä vaaleissa oli oma ehdokas.

Niiden eduskuntaryhmissä oli kuitenkin kansanedustajia, jotka vastustivat poikkeuslakia. Puoluejohtajista vain SMP:n Veikko Vennamo ja kristillisten Raino Westerholm pysyivät torjuvalla kannallaan. Heitä pidettiinkin ulkopoliittisesti arveluttavina, ellei jopa "neuvostovastaisina".

Lex Vennamosta Lex Soiniin

SMP:n eduskuntaryhmässä oli kapinahenkeä puolueen itsevaltaista johtajaa kohtaan. Keskustan ja vasemmiston varaan rakentunut hallitus käytti tätä hyväkseen. Se vauhditti ryhmän hajoamista säätämällä vuoden 1972 lopulla puoluetukeen lainmuutoksen (Lex Vennamo). Sen mukaan toiseen eduskuntaryhmään siirtyneet edustajat saavat määräänsä vastaavan puoluetuen mukaansa jos siirtyjiä on yli puolet. Lex Vennamolla varmistettiin se, että SKYP:n eduskuntaryhmä kannatti poikkeuslakia. Vennamo kutsui heitä "seteliselkärankaisiksi".

Hallitukseen päästyään perussuomalaiset ajoivat Timo Soinin johdolla puoluetukeen muutoksen (Lex Soini), jolla Lex Vennamo kumottiin. Eduskuntaryhmä oli niin hajanainen, että silloisella puoluejohtajalla oli pelko ryhmän hajoamisesta. Lex Soinin takia perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneet eivät saa puoluetukea mukanaan, elleivät hallituksessa saa läpi muutosta jolla Lex Vennamo palautetaan.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!

Uudelleenvalintaansa niin ikään tavoittelevan presidentti Sauli Niinistön paavimaiset kommentit perussuomalaisten uudesta puoluejohdosta ja muiden hallituspuolueiden johtajien höpinät "kokonaisuudesta" ja hallitusohjelmaan kirjoittamattomista "arvoista" jotka "eroavat liikaa", herättivät kysymyksiä.

Se, miten he ovat julkisuudessa esiintyneet ja viime päivien nopeat käänteet, viittaavat poliittiseen teatteriin, jonka kulissien takana on pidemmän aikaa "suhmuroitu" päätöksiä, jotka eivät kestä päivänvaloa. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!

Se, että keskustan ja kokoomuksen johtajat käyttivät maanantaina perussuomalaisista puolueen uuden johdon takia samoja ilmaisuja, joita eduskuntaryhmästä eronneet tiistai-iltapäivällä toistelivat, tuskin oli sattuma. Sekin viittaa yhteiseen koordinointiin.

Näyttää siltä, että osalle eronneista tapahtumat tulivat kuitenkin yllätyksenä. Se, että joukossa ovat Soinin lisäksi kaikki ministerit, tukee käsitystä, jonka mukaan nämä olivat hallituskumppaniensa kanssa sopineet asiasta etukäteen. 

Audin takapenkillä monta kärpästä yhdellä iskulla

Mahdoton välttää ajatusta, että eduskuntaryhmän hajoaminen liittyy Soinin ja hänen ministeriryhmänsä henkilökohtaiseen haluttomuuteen luopua asemastaan maan hallituksessa. Mustan audin takapenkki tunnetaan erittäin houkuttelevana paikkana. 

Keskustan ja kokoomuksen tavoitteiden kannalta eduskuntaryhmän hajoaminen vaikuttaa kuitenkin liian hyvältä ollakseen vain yhden ryhmän sisällä syntynyt ajatus. Siinä lyötiin näet niin monta kärpästä yhdellä iskulla.

Se, että EU-kriittisin puolue saatiin hajotettua integroimalla se hallitusvastuun kautta palvelemaan eliittiä, epäilemättä oli hallituksenmuodostajan tärkeimpiä julkisanomattomia tavoitteita. Strategian toimivuus testattiin kotikommunistien kohdalla jo Kekkosen aikana.

”Puolue ei ollut enää sama”

Soini perusteli ratkaisuaan sillä, että tapa, jolla puoluejohto vaihdettiin, oli sopimaton, koska vaihdosta hänen mukaansa valmisteltiin suljetussa Facebook-ryhmässä. Soinin mukaan puolueessa tehtiin vallankaappaus, eikä puolue sen jälkeen ollut enää sama, jota hän oli aikanaan perustamassa.

Tiettävästi puoluekokouspäätökset tehtiin kuitenkin demokraattisesti ja sääntöjen mukaan. Se, että vallankäyttäjiä ajoittain vaihdetaan, kuuluu normaaliin puoluedemokratiaan. Maailma ympärillä muuttuu ja puolueet joutuvat mukauttamaan politiikkaansa sen mukaisesti vastatakseen "kentän" tarpeisiin.

Se, että Soini aiemmin ilmoitti jättävänsä puoluejohtajan tehtävät kesken ministerikauden, viittaa siihen, ettei edes uskonut tulevansa enää valituksi. Se, että ministeriksi vastikään nostettu Sampo Terho hävisi puheenjohtajaäänestyksessä, näyttää kuitenkin olleen Soinille pettymys.

Ex-puheenjohtajan lausunnoista välittyy katkeruus siitä, ettei hän olisi saanut säilyttää ulkoministerinsalkkuaan. Puolueen perustajana ja 20-vuotisena johtajana ja kahteen ”jytkyyn” ja hallitusvastuuseen luotsaajana hän odotti saavansa pikemminkin kiitosta ja kunnioitusta.

Viimeinen pisara näyttääkin olleen Jussi Halla-ahonvalintansa jälkeen esittämä näkemys siitä, ettei väistyvän puheenjohtajan ole syytä jatkaa ministerinä. Vastaavaa käytäntöä on noudatettu muissa puolueissa. Perussuomalaiset oli kuitenkin ”Soinin puolue”. Nyt se ei ollut enää sama.

”Uusi vaihtoehto” EU-politiikan varmistamiseksi  

Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän muodostumiseen on merkittävämpiäkin syitä kuin muutama ministerinsalkku. Pyrkimys integroida Suomea tiiviimmin Euroopan Unioniin on niistä tärkein.

Perussuomalaisista eronneet kansanedustajat ovat hankkeen pelinappuloita. Heitä tarvitaan varmistamaan EU-politiikan jatkuvuus. Hallituskumppanit päättelivät, ettei uudesta puoluejohdosta ollut siihen: neuvottelu Halla-ahon kanssa jäi lyhyeksi.    

Britannian EU-eron (Brexit) jälkeen poistui pidäke liittovaltiokehityksen tieltä. Ranskan uusi presidenttiEmmanuel Macron ajaa yhdessä Saksan liittokansleriAngela Merkelin kanssa tiettävästi rahaliiton ja pankkiunionin tiivistämistä. Macron on muun muassa vaatinut yhteisvastuullisia niin sanottuja eurobondeja maansa talouden elvyttämiseksi. Se on tarpeen kansallismielisten kannatuksen kasvun kurissa pitämiseksi.

”Avointen ovien” maahanmuuttopolitiikalla turvataan työnantajille halvan työvoiman vapaa liikkuvuus. Massiivista maahanmuuttoa ja sitä legitimoivia monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuusideologioita tarvitaan EU-maiden sisäisen yhtenäisyyden hajottamisessa vallan keskittämiseksi yhä tiiviimmin ylikansallisille EU-elimille. Divide et impera!

Tarpeella ehkäistä islamisaatioon liittyvää muslimiterrorismia voidaan perustella valvontaoikeuksien laajentamista ja yhdentymisen tiivistämistä siihen liittyvien rikosten torjunnassa.

Venäjän uhkaa tarvitaan EU-integraation syventämiseen

Suomen hallitus saadaan tukemaan tätä kehitystä korostamalla etenkin Venäjän uhkaa ja herättämällä ilmeisen perusteettomia toiveita EU:n yhteisen puolustuksesta. Presidentti Niinistö näyttää olevan erityisen aktiivinen puolustusyhteistyön tiivistämisessä, vaikka unionista ei edes ole mahdollista muodostaa puolustusliittoa ainakaan niin kauan kuin NATO on olemassa. Suunnitelmia ei kuitenkaan ole äänestäjille avoimesti kerrottu.

Poliittisen johdon alttius lähettää suomalaissotilaita puolustamaan suurten jäsenmaiden etuja kriisialueille – mihin tehty puolustuslain muutoskin tähtää – perustuu ”hurskaaseen” toiveeseen siitä, että nämä puolustaisivat ”tositilanteessa” Suomea. Epävarman EU-kortin varaan heittäytyminen on kuitenkin ilmeisen lyhytnäköistä.

Eronneet ministerit yhdentymispolitiikan toteuttajina

Hallitus sitoo maatamme entistä tiiviimmin ylikansallisten EU-elinten ja johtavien EU-maiden ohjaukseen sekä kaventaa omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista liikkumavaraamme ja itsemääräämisoikeuttamme. Suomen mahdollisuudet pysyä sotilaallisten selkkausten ulkopuolella ja puolustaa kansalaistensa turvallisuutta EU-alueella lisääntyvältä muslimiterrorismilta heikkenevät entisestään.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneille ministereille – ulkoministeri Soinille, puolustusministeri Jussi Niinistölle ja Eurooppa-ministeri Terholle – lienee varattu tärkeältä tuntuva rooli yhdentymiskehityksen toteuttamisessa. Eroamalla perussuomalaisten eduskuntaryhmästä he näyttävät sen toteuttajina jäävän EU-politiikan äänettömiksi yhtiömiehiksi.

Kekkosen poikkeuslakia ajaneet poliitikot palkittiin aikanaan merkittävillä virkanimityksillä.  SMP:n eduskuntaryhmästä eronneiden kansanedustajien poliittinen ura jäi kuitenkin lyhyeksi.

Tue siis ryhtiä ja rehellisyyttä, äläkä ole puoluepamppujen harhautettavissa oleva juoksupoika! (Veikko Vennamo)

 

Petteri Hiienkoski

Vieraskynä ke 14.06. 22:57

Vieraskynä

Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.

tuoreimmat

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12. 22:32

Avoin kirje Suomen medialle

su 26.11. 21:40

Alistamisemme menetelmät

ma 08.08. 23:48

Covid tarinani 2020-2022

ke 09.03. 00:04

Tapio Puolimatka Jyväskylässä 23.1. 2022: "Ihmisyyden halventaminen terveysuskonnon nimissä"

su 30.01. 15:29

Youtubesta sensuroitu Tapio Puolimatkan video

su 23.01. 12:51

Miksi en toistaiseksi ota koronarokotetta?

to 16.12. 00:39

IHMELÄÄKE IVERMEKTIININ HOITO-OHJEET KORONAAN VIHDOIN SUOMEKSI

to 18.11. 22:46

Ihmelääke ivermektiini, eli kuinka THL:n ohjeet tekivät minusta salaliitto-teoreetikon

su 07.11. 21:44

Uusi Suomi sensuroi jälleen: dosentti Malisen ja kirurgian erikoislääkäri Elomaan kirjoitus katosi

ke 27.10. 17:24

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44