Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen palauttaa mieleen vuoden 1974 UKK-poikkeuslakihankkeen. Se on yksi itsenäisen Suomen historian ja kansanvallan synkimmistä tapahtumista. Se muistuttaa siitä, miten valta turmelee käyttäjänsä ja miten pikkupoliitikkoja käytetään isompien pelinappuloina valtapoliittisissa peleissä, joita demokratian kulisseissa pelataan.
Noin 45 vuoden takaiset tapahtumat selittävät osaltaan lähihistorian käänteitä. Yhtymäkohdat ovat ilmeisiä.
Poikkeuslaki virallisen ulkopolitiikan varmistamiseksi
Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) ryhmä hajosi vuoden 1972 lopulla: enemmistönä ollut oppositio erosi ja perusti Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP). Ryhmän hajoaminen oli välttämätöntä sille, että presidentti Urho Kekkosen (kesk.) toimikautta oli mahdollista pidentää poikkeuslailla. Päätös oli tehtävä peruslainsäätämisjärjestyksessä ja lain kiireelliseksi julistaminen edellytti viiden kuudesosan enemmistöä.
Poliittinen valta Suomessa oli keskittynyt presidentti Kekkoselle, jota keskustapuolueen lisäksi tukivat vasemmistopuolueet. Hän oli edellisen valintansa yhteydessä vuonna 1968 ilmoittanut, ettei suostuisi enää vaalikampanjointiin. Hän piti sitä arvolleen sopimattomana "narripelinä".
Aiempaan ilmoitukseensa sidottu Kekkonen pyysi vahvan seuraajaehdokkaansa ulkoministeri Ahti Karjalaista (kesk.) ehdottamaan presidentin toimikautensa jatkamista poikkeuslailla. Vastentahtoinen "perintöprinssi" joutui nöyrtymään.
Ulkoministeri Karjalainen ehdotti poikkeuslakia vuoden 1972 alussa. Hän vetosi sen tueksi tietenkin virallisen ulkopoliittisen linjan ja luottamuksellisten Neuvostoliiton suhteiden jatkuvuuden varmistamiseen. Kekkonen oli niiden takuumies, jota ”tarvittiin”, koska Suomi oli solmimassa vapaakauppasopimusta Euroopan talousyhteisön (EEC) kanssa.
Leimakirves heilui – silloinkin
Ulkopoliittista linjaa ja Suomen turvallisuutta uhkasivat kuitenkin "neuvostovastaiset" ja "fasistiset voimat". Niin ainakin uskoteltiin. Leimakirves heilui: ulkopoliittisesti arveluttavat tahot eivät olleet "salonkikelpoisia". Valtionmedia YLE pönkitti kritiikittä virallista linjaa – silloinkin. Elettiin suomettuneisuuden synkimpiä aikoja.
Keskustan ja vasemmiston parlamentaarinen voima ei yksin riittänyt poikkeuslain kiireelliseksi julistamiseen. Alkoi muiden puoluejohtajien suostuttelu. Ensimmäisinä taipuivat pienten kansanpuolueiden (RKP ja LKP) johtajat. Viimeinen taipui myös kokoomusjohto, vaikka puolueella vielä edellisissä vaaleissa oli oma ehdokas.
Niiden eduskuntaryhmissä oli kuitenkin kansanedustajia, jotka vastustivat poikkeuslakia. Puoluejohtajista vain SMP:n Veikko Vennamo ja kristillisten Raino Westerholm pysyivät torjuvalla kannallaan. Heitä pidettiinkin ulkopoliittisesti arveluttavina, ellei jopa "neuvostovastaisina".
Lex Vennamosta Lex Soiniin
SMP:n eduskuntaryhmässä oli kapinahenkeä puolueen itsevaltaista johtajaa kohtaan. Keskustan ja vasemmiston varaan rakentunut hallitus käytti tätä hyväkseen. Se vauhditti ryhmän hajoamista säätämällä vuoden 1972 lopulla puoluetukeen lainmuutoksen (Lex Vennamo). Sen mukaan toiseen eduskuntaryhmään siirtyneet edustajat saavat määräänsä vastaavan puoluetuen mukaansa jos siirtyjiä on yli puolet. Lex Vennamolla varmistettiin se, että SKYP:n eduskuntaryhmä kannatti poikkeuslakia. Vennamo kutsui heitä "seteliselkärankaisiksi".
Hallitukseen päästyään perussuomalaiset ajoivat Timo Soinin johdolla puoluetukeen muutoksen (Lex Soini), jolla Lex Vennamo kumottiin. Eduskuntaryhmä oli niin hajanainen, että silloisella puoluejohtajalla oli pelko ryhmän hajoamisesta. Lex Soinin takia perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneet eivät saa puoluetukea mukanaan, elleivät hallituksessa saa läpi muutosta jolla Lex Vennamo palautetaan.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!
Uudelleenvalintaansa niin ikään tavoittelevan presidentti Sauli Niinistön paavimaiset kommentit perussuomalaisten uudesta puoluejohdosta ja muiden hallituspuolueiden johtajien höpinät "kokonaisuudesta" ja hallitusohjelmaan kirjoittamattomista "arvoista" jotka "eroavat liikaa", herättivät kysymyksiä.
Se, miten he ovat julkisuudessa esiintyneet ja viime päivien nopeat käänteet, viittaavat poliittiseen teatteriin, jonka kulissien takana on pidemmän aikaa "suhmuroitu" päätöksiä, jotka eivät kestä päivänvaloa. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!
Se, että keskustan ja kokoomuksen johtajat käyttivät maanantaina perussuomalaisista puolueen uuden johdon takia samoja ilmaisuja, joita eduskuntaryhmästä eronneet tiistai-iltapäivällä toistelivat, tuskin oli sattuma. Sekin viittaa yhteiseen koordinointiin.
Näyttää siltä, että osalle eronneista tapahtumat tulivat kuitenkin yllätyksenä. Se, että joukossa ovat Soinin lisäksi kaikki ministerit, tukee käsitystä, jonka mukaan nämä olivat hallituskumppaniensa kanssa sopineet asiasta etukäteen.
Audin takapenkillä monta kärpästä yhdellä iskulla
Mahdoton välttää ajatusta, että eduskuntaryhmän hajoaminen liittyy Soinin ja hänen ministeriryhmänsä henkilökohtaiseen haluttomuuteen luopua asemastaan maan hallituksessa. Mustan audin takapenkki tunnetaan erittäin houkuttelevana paikkana.
Keskustan ja kokoomuksen tavoitteiden kannalta eduskuntaryhmän hajoaminen vaikuttaa kuitenkin liian hyvältä ollakseen vain yhden ryhmän sisällä syntynyt ajatus. Siinä lyötiin näet niin monta kärpästä yhdellä iskulla.
Se, että EU-kriittisin puolue saatiin hajotettua integroimalla se hallitusvastuun kautta palvelemaan eliittiä, epäilemättä oli hallituksenmuodostajan tärkeimpiä julkisanomattomia tavoitteita. Strategian toimivuus testattiin kotikommunistien kohdalla jo Kekkosen aikana.
”Puolue ei ollut enää sama”
Soini perusteli ratkaisuaan sillä, että tapa, jolla puoluejohto vaihdettiin, oli sopimaton, koska vaihdosta hänen mukaansa valmisteltiin suljetussa Facebook-ryhmässä. Soinin mukaan puolueessa tehtiin vallankaappaus, eikä puolue sen jälkeen ollut enää sama, jota hän oli aikanaan perustamassa.
Tiettävästi puoluekokouspäätökset tehtiin kuitenkin demokraattisesti ja sääntöjen mukaan. Se, että vallankäyttäjiä ajoittain vaihdetaan, kuuluu normaaliin puoluedemokratiaan. Maailma ympärillä muuttuu ja puolueet joutuvat mukauttamaan politiikkaansa sen mukaisesti vastatakseen "kentän" tarpeisiin.
Se, että Soini aiemmin ilmoitti jättävänsä puoluejohtajan tehtävät kesken ministerikauden, viittaa siihen, ettei edes uskonut tulevansa enää valituksi. Se, että ministeriksi vastikään nostettu Sampo Terho hävisi puheenjohtajaäänestyksessä, näyttää kuitenkin olleen Soinille pettymys.
Ex-puheenjohtajan lausunnoista välittyy katkeruus siitä, ettei hän olisi saanut säilyttää ulkoministerinsalkkuaan. Puolueen perustajana ja 20-vuotisena johtajana ja kahteen ”jytkyyn” ja hallitusvastuuseen luotsaajana hän odotti saavansa pikemminkin kiitosta ja kunnioitusta.
Viimeinen pisara näyttääkin olleen Jussi Halla-ahonvalintansa jälkeen esittämä näkemys siitä, ettei väistyvän puheenjohtajan ole syytä jatkaa ministerinä. Vastaavaa käytäntöä on noudatettu muissa puolueissa. Perussuomalaiset oli kuitenkin ”Soinin puolue”. Nyt se ei ollut enää sama.
”Uusi vaihtoehto” EU-politiikan varmistamiseksi
Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän muodostumiseen on merkittävämpiäkin syitä kuin muutama ministerinsalkku. Pyrkimys integroida Suomea tiiviimmin Euroopan Unioniin on niistä tärkein.
Perussuomalaisista eronneet kansanedustajat ovat hankkeen pelinappuloita. Heitä tarvitaan varmistamaan EU-politiikan jatkuvuus. Hallituskumppanit päättelivät, ettei uudesta puoluejohdosta ollut siihen: neuvottelu Halla-ahon kanssa jäi lyhyeksi.
Britannian EU-eron (Brexit) jälkeen poistui pidäke liittovaltiokehityksen tieltä. Ranskan uusi presidenttiEmmanuel Macron ajaa yhdessä Saksan liittokansleriAngela Merkelin kanssa tiettävästi rahaliiton ja pankkiunionin tiivistämistä. Macron on muun muassa vaatinut yhteisvastuullisia niin sanottuja eurobondeja maansa talouden elvyttämiseksi. Se on tarpeen kansallismielisten kannatuksen kasvun kurissa pitämiseksi.
”Avointen ovien” maahanmuuttopolitiikalla turvataan työnantajille halvan työvoiman vapaa liikkuvuus. Massiivista maahanmuuttoa ja sitä legitimoivia monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuusideologioita tarvitaan EU-maiden sisäisen yhtenäisyyden hajottamisessa vallan keskittämiseksi yhä tiiviimmin ylikansallisille EU-elimille. Divide et impera!
Tarpeella ehkäistä islamisaatioon liittyvää muslimiterrorismia voidaan perustella valvontaoikeuksien laajentamista ja yhdentymisen tiivistämistä siihen liittyvien rikosten torjunnassa.
Venäjän uhkaa tarvitaan EU-integraation syventämiseen
Suomen hallitus saadaan tukemaan tätä kehitystä korostamalla etenkin Venäjän uhkaa ja herättämällä ilmeisen perusteettomia toiveita EU:n yhteisen puolustuksesta. Presidentti Niinistö näyttää olevan erityisen aktiivinen puolustusyhteistyön tiivistämisessä, vaikka unionista ei edes ole mahdollista muodostaa puolustusliittoa ainakaan niin kauan kuin NATO on olemassa. Suunnitelmia ei kuitenkaan ole äänestäjille avoimesti kerrottu.
Poliittisen johdon alttius lähettää suomalaissotilaita puolustamaan suurten jäsenmaiden etuja kriisialueille – mihin tehty puolustuslain muutoskin tähtää – perustuu ”hurskaaseen” toiveeseen siitä, että nämä puolustaisivat ”tositilanteessa” Suomea. Epävarman EU-kortin varaan heittäytyminen on kuitenkin ilmeisen lyhytnäköistä.
Eronneet ministerit yhdentymispolitiikan toteuttajina
Hallitus sitoo maatamme entistä tiiviimmin ylikansallisten EU-elinten ja johtavien EU-maiden ohjaukseen sekä kaventaa omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista liikkumavaraamme ja itsemääräämisoikeuttamme. Suomen mahdollisuudet pysyä sotilaallisten selkkausten ulkopuolella ja puolustaa kansalaistensa turvallisuutta EU-alueella lisääntyvältä muslimiterrorismilta heikkenevät entisestään.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneille ministereille – ulkoministeri Soinille, puolustusministeri Jussi Niinistölle ja Eurooppa-ministeri Terholle – lienee varattu tärkeältä tuntuva rooli yhdentymiskehityksen toteuttamisessa. Eroamalla perussuomalaisten eduskuntaryhmästä he näyttävät sen toteuttajina jäävän EU-politiikan äänettömiksi yhtiömiehiksi.
Kekkosen poikkeuslakia ajaneet poliitikot palkittiin aikanaan merkittävillä virkanimityksillä. SMP:n eduskuntaryhmästä eronneiden kansanedustajien poliittinen ura jäi kuitenkin lyhyeksi.
Tue siis ryhtiä ja rehellisyyttä, äläkä ole puoluepamppujen harhautettavissa oleva juoksupoika! (Veikko Vennamo)
Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44