Eduskunnan lakivaliokunnan kutsusta olin tänään antamassa valiokunnalle oman asiantuntijalausuntoni lakivaliokunnan käsittelyssä nyt olevasta kansalaisaloitteesta äitiyslain säätämiseksi. Uuden äitiyslain säätämiseen pyrkivän kansalaisaloitteen perusteluiden mukaan tällaista lakia tarvitaan, jotta ”lapsen synnyttäneen äidin naispuolisen kumppanin voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen äidin ohella lapsen äiti silloin, kun lapsi on hankittu yhteisesti hedelmöityshoitojen avulla.”

Annoin äitiyslain säätämisen torjumista suosittelevan lausuntoni sekä kantaani laajemmin alaviitteineen perustelevassa kirjallisessa muodossa että suppeammassa suullisessa muodossa. Kirjallisen lausunnon pääsee lukemaan tämän blogin lopusta löytyvän linkin kautta. Lausuntopuheenvuoroni kuului seuraavasti:    

Käsiteltävänä olevan kansalaisaloitteen mukainen äitiyslaki haluaa muuttaa äitiyden käsitteen. Aloitteen mukaan äitiyden tulee olla luonteeltaan yhtä hyvin sosiaalinen rakennelma ja poliittis-oikeudellinen positiivinen sopimus kuin orgaanis-geneettinen ja objektiivisesti todennettavissa oleva todellinen asiaintila. Kansalaisaloite kiistää jälkimmäisen määritelmän normatiivisuuden ja kannustaa siten koko yhteiskuntaa määrittämään äitiyden käsitteen radikaalisti uudelleen. Aloitteen mukaan äitiyden tulee olla jotakin sellaista, jonka voi tiettyjen ehtojen täyttyessä perua. Kansalaisaloitteen edustaman sukupuolineutraalisuus- ja sukupuolten moninaisuus -genderideologian mukaisesti kansalaisaloite haluaa laillisen vahvistuksen myös sille, että mies voi olla äiti.

Tällaisen kansalaisaloitteen mukaista äitiyslakia ei tule säätää, koska äitiyslaki on sisäisesti ristiriitainen ja syrjivä. Ehdotetun lain mukaan ”Lapselle ei edelleenkään voida vahvistaa kuin kaksi oikeudellista vanhempaa”. Sosiaalista ja juridista vanhemmuutta korostavan lain omista lähtökohdista käsin tällainen rajaus kahteen on perusteettoman mielivaltainen eli monisuhteista vanhemmuutta syrjivä. 

Äitiyslakia ei tule säätää, koska se on ristiriidassa sosiobiologisten todellisuuksien kanssa. Lapset tarvitsevat molempia biologisia vanhempiaan ja lapset tarvitsevat äitiä ja isää, naista ja miestä, vanhemmikseen. Sosiobiologisiin tosiasioihin lukeutuu edelleen se, että ihmisen lisääntyminen riippuu miehestä ja naisesta ja se, että miehet ja naiset täydentävät psykofyysisesti toisiaan sekä se, että lapset tarvitsevat kestävän ehyessä suhteessa elävää äitiä ja isää. Jokaisella lapsella on jo annetusti vanhemmat ja jokaisella lapsella on oikeus vanhempiinsa, naiseen eli äitiin ja mieheen eli isään. Lapset ovat pitkään riippuvaisia hoivaajistaan ja heidän fyysinen, moraalinen ja kulttuurillinen kypsymisensä persoonallisesti yhteisvastuullisiksi toimijoiksi edellyttää jatkuvaa ja pitkää huolenpitoa ja ohjausta. Tähän kehitysprosessiin oma biologinen äiti ja isä, naisena ja miehenä, tuovat ainutlaatuiset panoksensa.

Kansalaisaloitteen tavoittelema juridis-sosiaalisen äitiyden geneettisestä äitiydestä erottava äitiyslaki säätäisi voimaan huonon kannustimen, joka heikentää lasten parhaan mahdollisen edun toteutumista. Lapsi tarvitsee isää ja äitiä, miestä ja naista vanhemmikseen. Tämä on lapsen kannalta ideaalitilanne, jota kohti ja jonka vahvistamiseksi tulee kaikin keinoin pyrkiä yhteiskunnallisesti ja lainsäädännöllisesti. Ei tule pyrkiä edistämään sellaisia hankkeita, jotka ohjelmallisesti kiistävät lasten kannalta parhaimman perhesosiologisen asiaintilan merkityksen ja tavoitteellisuuden.

Niissä valitettavan inhimillisissä arkielämän tosiasiallisissa tilanteissa, joissa lasten kannalta parhaat olosuhteet eivät voi toteutua, tulee pyrkiä kaikin keinoin mahdollisimman lähelle parhaita olosuhteita. Näin tulee menetellä esimerkiksi erilaisissa adoptiotilanteissa. Nämä poikkeusolosuhteet ovat kuitenkin poikkeuksia, jotka vahvistavat ideaaliolosuhteiden vaalimisen tärkeyttä. Poikkeuksista ei tule tehdä uutta normia.

Geneettisen vanhemmuuden pitäminen lähtökohtaisen ohjeellisena edistää lasten edun kannalta parhaan tilan säilymistä yhteiskunnassa. Vastakkaisia sukupuolia edustavien avovanhempienkin isyystunnustamisen tapauksessa ja silloinkin, kun hedelmöityshoidoissa on käytetty luovutettuja siittiöitä, lapsi saa miehen ja naisen vanhemmikseen, vaikka isä on tässä tapauksessa juridinen eikä geneettinen vanhempi. Sen sijaan naisparin osalta lapsen kannalta optimaalisin tilanne ei voi koskaan määritelmällisesti täyttyä. Tällaisia lopputuloksia ja niihin johtavia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä sekä sosiaalisia käytäntöjä ei tule suosia eikä edistää. Siksi ei myöskään tule säätää kansalaisaloitteen ehdottamaa uutta äitiyslakia.

Äitiyslakia ei tule säätää, koska laki on, kuten kirjallisessa lausunnossani lähdeviittein dokumentoin, ristiriidassa kattavien perhesosiologisten tutkimustulosten kanssa. Näiden tulosten mukaan paras kasvu- ja kehitysympäristö lapselle on biologisen isän ja äidin muodostama ehyt perhe. Tutkimusten mukaan etenkin naisparien suhteet ovat epävakaita kestoltaan ja jatkuvuudeltaan, eivätkä vertaudu naisen ja miehen muodostamien parien suhteisiin. Näin ollen kansalaisaloitteen esittämät edellytykset hedelmöityshoitojen osalta täyttyvät poikkeuksellisen riskialttiisti naisparien kohdalla.

Äitiyslakia ei tule säätää, koska se on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittämän lapsen parhaan edun kanssa, kuten kirjallisessa lausunnossani tarkemmin perustelen. Lapsella on lähtökohtainen oikeus tuntea biologinen alkuperänsä, oikeus olla biologisten vanhempiensa kasvatettavana ja kasvaa oman biologisen sukunsa yhteydessä, sekä oikeus omata vanhempi molemmista sukupuolista. YK:n Yleissopimus lapsen oikeuksista lausuu selkeästi, että jokaisella lapsella on sitova ihmisoikeus biologiseen isäänsä ja äitiinsä. Sellaista äitiyslakia, joka asettaa tämän lähtökohtaisen lapsen edun ja ihmisoikeuden kyseenalaiseksi, ei tule säätää.

---------

Lue koko lausunto lakivaliokunnalle tästä linkistä: 

Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 27.4.2017 koskien kansalaisaloitetta äitiyslain säätämiseksi (KAA 3/2016 vp)